Menu

Suomalainen amatööriporno kyrpää pilluun

suomalainen amatööriporno kyrpää pilluun

Poistuuko ne ihan käsien pesulla? Kuulin aikoinaan puolitutun saaneen hepatiitin. Osa näistä ihmisistä patsastelee sexikumppaneiden määrällä, on irtosuhteita, satoja partnereita. Siis ihan tervettäkö touhuako? Kaiken ikäset ihmiset kattelee. Onko hyvää mainosta nuoremmille? Mahtavatko tiedostaa irrallisten sexisuhteiden riskit? Big Brother toimii jonkimmoisena malliesimerkkinä joskin huonona sellasena. Itse kannatan yksi hyvä nainen, kaunis, mukava, nätti, luotettava Siellähän on soveltuvuustestit pääsykokeissa Oletko nyt ihan tosissasi huolissasi Minnan henkilökohtaisesta hygieniasta.

Siitä, että onko Minnalla hepatiitti tms, jota hän voi työssään tartuttaa? Kukaan ei mieti sitä, että hoitajalla itsellään on työssään todellinen riski saada tartunta potilailta. Vastaanotolle tullaan verta vuotavana, unohdetaan mainita tarttuvasta sairaudesta, mutta hoitoa vaaditaan mullehetinyt-mentaliteetillä. Niinpä niin, ammatinvalinta kysymys, vastaisi joku. Joka tapauksessa minulle ei hoitoalan työstäni makseta lähimainkaan niin paljon palkkaa, että ammatti velvoittaisi minua minkäänlaiseen esimerkkinä toimimiseen vapaa-ajallani.

Syytä on siis muistaa, ettei Minna sen koommin kuin kukaan muu hoitajakaan ole myynyt yksityiselämäänsä tälle yhteiskunnalle. Menkää itseenne ja kohtuullistakaa odotuksianne. Luulempa että kaikki ihmiset nykyään tietää mitä on ehkäysy ym. Työ ja siviilielämä erikseen. Niinno sulla varmaan on tapana nussia hoitsujen kanssa sairaalassa: Nolottaa ihan Minnan käytös!

Kunnon nainen käyttäytyisi vähän siveellisemmin. Ja luulisi Minnan tajuavan, että EsaJ on suorastaan pakotettu seksiin, ei vaikuta kovin innostuneelle.. Mielenkiinnoton nainen,yrittää voittoa hokemalla panettaa,panettaa ja tutustumatta mieheen on jo vonkumassa seksiä. Kohta Esa kyllästyy,nyt jo näyttää tympivän Minnan pano kehuskelut toisille. Hoitelis sitten kaikki miehet talossa,kerran on niin puutteessa. Jo on aikoihin koettu. Minnasta juttua ja Luku on kuitenkin kasvanut, ja pääsihän Esa J myös Minnan listalle.

Jelena laskeskeli sekstailleensa noin 50 miehen kanssa. Hän kauhisteli, ettei muistanut edes kaikkien nimiä. Minna ja Jelena ovat siis harrastaneet seksiä yhteensä yli miehen kanssa. Minnalla riitti melkoisia tarinoita.

Hän nauratti porukkaa kertomalla heränneensä kerran rintsikoissa ja stringeissä rappukäytävästä. Seksi on saastaista touhua, yäk. Minä olen elänyt täysin seksitöntä elämää vuotiaaksi ja tulen elämään jatkossakin. Oksettaa seksin kyselijät ja seksin näyttäminen. Lukekaa kirjoja, sieltä saa parempaa nautintoa. Huomasitteko miten hapan Minna oli kun Vappu ei kysellytkään itse petipuuhista kovin paljoa kysyi ainoastaan kuinka paljon he pitävät toisistaan.

Oli kai varautunut siihen että pääsee touhuillaan huomion keskipisteeksi. Tylsä muija viime vuoden seksiäkin harrastaneista kilpaijoista tuli muitakin puolia esiin kuin tuo seksin harrastaminen. Jos et ole kiinnostunut tälläisen räpellyksen tirkistelystä ei Minna tuo juuri mitään mielenkiintoa taloon. Ei pääse naiset pilaamaan hyvää miestä. Jos pääsisi pillun makuun niin alkaisi pian juosta naisten perässä, hyvä se on että on äidillä joku vanhuuden turva.

Sattumalta käänsin kanavan Subille kun näytettiin pätkää tästä pariskunnasta BB sängyssä, en kyllä ollut uskoa silmiäni.

Tuli mieleen että katsoin Ö-luokan amatööripornoa jossa tuo kynsiä pureskeleva "muka nymfomaani" hoitelee pelokkaan innottoman poikasen kameroiden edessä koska heille on siitä maksettu. En usko ollenkaan että katsotte aitoa ohjelmaa vaan kaikki on laskelmoitua pornoilua tirkistelynhaluisille. Minna varmasti vaihtaa alaa ohjelman jälkeen kun hänestä tuli nyt aito julkkis ja idoli. Itseasiassa mulle tuli sama mieleen.

Siis niin valmiiksi harkittua että ihan nauratti. Katsokaa nyt, kuinka houkutteleva asento Minnalla: Sitä on vedettävä niin uskottavasti kuin mahdollista loppuun saakkka!

Ihmettelen miten Minna lienee suostunut seksiaddiktin rooliin, paremmin siihen istuis joku venäläisen alkuperän omaava kilpailija siis Dana, Jelene tai Kätlin. Pikku homopoika Ninon esittämä rooli menee jo vähän överiksi, kuten myös Lotan liian naivit pikkulikka kysymykset!

Jokaisella BB-kaudella on lakanoita laulatettu. Tuotantoryhmä johdattelee asukkeja joiden välille kehkeytyy jonkilainen romanssi menemään pidemmälle suhteessa. Se seikka ei ole olennainen että millaisia taustoja heillä tai millaista käytöstä tietyissä määrin asianomaiset henkilöt talossa harjoittavat. Joku pari olisi varmasti joka tapauksessa jossain vaiheessa ryhtynyt petipuuhiin kuitenkin.

Ei ole ketään pakotettu mihinkään, ja molemmat osapuolet varmasti tietävät mihin ovat ryhtyneet. Eikö koko seksiorgia vaikuta paritukselta? Eikö parituksen tuntomerkit täyty: Tuotanto maksaa ja järjestää vieraat ihmiset sekstailuun. Tuotanto saa lopullisen tilin sutenööri ja itse aktiivinen toimija Minna ruokaa, asunnon, pienen rahakorvauksen. Onko paritus laillista Suomessa?

Romanssi on asia erikseen sulla ompi vähän erikoinen käsitys romanssista? Silkkaa laskelmointia kuten täällä moni muukin on todennut sanon minä. Nainen on jo selvästi siviilissä päättänyt miten talossa käyttäytyy. Katsojalle ei viihdearvoa kun parempaakin kamaa tulee töllöstä jos tuollaisesta on kiinnostunut.

Muuten on todella tylsä persoona. Neljä asiaa on joutunut kiellettyjen listalle. Näistä tietysti ensimmäinen on ollut kiellettyä aina. Fetlife ei aloita sensuuria vapaaehtoisesti vaan sensuurin syy on taloudellinen.

Luottokorttiyhtiö Visa on kieltänyt maksuvälittäjiä välittämästä luottokorttimaksuja Fetlifelle, koska sivustolla on ollut yllämainittuja kiellettyjä asioita esittäviä kuvia.

Ei Fetlifessa ole ollut lapsipornoa! Visan mukaan Simpsonin perheen lapsien esiintyminen alastonkuvissa on lapsipornoa! Onneksi Marge Simpson oli täyttänyt 18 vuotta esiintyessään Playboyssa! Sensurointia ei aina määrää laki, vaan välillä myös raha.

Käytännössä siis maanläheinen kuvaus obduktiosta ja dissektiosta wiki. Useimmille ei varmaankaan tule yllätyksenä se, että vuoden pakastettu ruumis ei sulaessaan tuoksu erityisen hyvältä tai että ruumiista elimiä poistettaessa voi ruumiinnesteitä hieman roiskua. Ilmeisesti näiden havaintojen kirjaaminen ylös ja saattaminen yleisön luettavaksi on suurikin loukkaus vainajia kohtaan, vaikka Eläkeläinen muistelee -henkisestä revittelystä ei suinkaan ole kyse.

Kirjoituksen kommentteihin löysivät nopeasti tiensä kurttuotsaiset lehtorit ja palavasieluiset lääketieteen opiskelijat. Nämä nykyiset ja tulevat kansallisen terveyden ja hyvä veli -verkoston kulmakivet vaativat puhisten kirjoituksen poistamista vedoten omaisten mielipahaan ja etikettiin. Enemmänkin taitaa kyse olla siitä, että lampaat täytyy palauttaa takaisin laumaan mieluiten tietysti kepillä. Kirjoittaja sivuaa saamaansa palautetta toisessa kirjoituksessa: Lukiessani alkuperäisen ruumiinavaustekstin kommentteja toiseen kertaan koko kirjoitus hävisi.

Kenen toimesta ja kenen vaikutusvallalla tämä on saatu aikaan? Asia ei varmasti jää tähän. Lisätietoa odotellessa koitan omalta osaltani esitellä yliopistolle ja Lääkäriliitolle Streisandin ilmiötä. Janne Paalijärvi on saattanut alkuperäisen kirjoituksen näkyviin osoitteessa Tarvittaessa myös Googlen välimuisti ajaa saman asian.

Kirjoittaja kertoo poistaneensa kirjoituksen itse ja valottaa hieman tähän johtaneita syitä: Olisin tietysti mielelläni nähnyt jutun menevän pidemmällekin. Näissä asioissa etenkin sananvapausaktiiveilta unohtuu usein se, että asioita joutuu ajamaan omalla kustannuksellaan eivätkä kustannukset ole pelkästään rahallisia. Puhetta maailmassa riittää, konkreettista apua yleensä vähemmän.

Omalta osaltani ymmärrän, että kirjoittaja haluaa joskus valmistuakin eikä yksittäinen teksti välttämättä ole loppuun asti taistelemisen arvoinen. Teksti on kuitenkin meidän kaikkien luettavana ja sellaisena tulee pysymään, oli yliopiston kanta asiaan mikä tahansa. Kuinka vältyt lihan hinnan nousulta! Pahoittelen suuresti, että muuten laadukas blogimme on siirtynyt iltapäivälehtityyppiseen otsikointiin.

Lihan hinta nousee jatkuvasti. Lihan tuotanto on kannattamatonta ja kasvattajat joutuvat lopettamaan tuotantoaan. Kun tuotanto vähenee ceteris paribus , hinta nousee. Monella lukijallamme lihan hinnan nousu nostaa elinkustannukset sietämättömälle tasolle.

Millä kompensoida lihan hinnan nousu? Minulla on tähän yksinkertainen ratkaisu: Tässä vaiheessa suurin osa lukijoista lopettaa tämän blogin lukemisen ja syyttää minua oman kasvissyönti-ideologiani tuputtamisesta. He kenties pitävät minua kaikkien aikojen turhimpana blogikirjoittajana. Omaa ideologiaani kyllä tuputan, mutta en ole kasvissyöjä. Mahdolliselle tämän kirjoituksen lukemista jatkavalle kerron, kuinka syödä tuttua, terveellistä ja hyvää ruokaa ilman lihaa.

Me kaikki tiedämme, että ateria ilman lihaa on yhtä kärsimystä ja sopii vain viherpiipertäjille. Itsekin muistan ne suomalaiset kasvissyöjätytöt, jotka eivät voineet syödä mitään muuta kuin McDonaldsin ranskalaisia perunoita. En ole tänään tarjoamassa teille perunoita, vaan suosittelen ruokaa, johon olette jo tottuneet.

Mikä muka on sellainen kasvisruoka, jota kaikki ovat syöneet? Tuleehan hernekeittoon lihaa, mutta ei välttämättä. Hernekeitto on hyvää myös kasviksilla. Keittäminen on helppoa ja tarvitset siihen vain vettä, herneitä, porkkanaa, pippuria ja meiramia.

Pienikin määrä lihaa helposti tuplaa hernekeiton hinnan. Lihaa ei hernekeitossa tarvita, sillä herneet sisältävät paljon proteiinia. Keittoa voit maustaa sipulilla, valkosipulilla ja sinapilla. Suomessa viljellään paljon hernettä. Viljellystä herneestä noin 39 prosenttia on luomua. Herne on luomuviljelijöiden suosiossa, sillä palkokasvit parantavat maata.

Tehoviljelijät eivät niin kovasti hernettä viljele, sillä he suosivat keinotekoisia lannoitteita. Jos siis hernettä syötäisiin enemmän, voitaisiin osa lannoitteista korvata herneen viljelyllä! Näin maatalous tehostuisi, kun ulkopuolista energiaa tarvittaisiin vähemmän.

Valitettavasti tilanne on aivan toinen: Suomessa on ylituotantoa herneestä. En suosittele teille kasvisruokaa tai hernekeittoa joka päiväksi. Suosittelen, että syötte yhden päivän viikossa lihatonta hernekeittoa.

Näin saatte kompensoitua lihan hinnan nousun elinkustannuksissanne, saatte tehostettua suomalaista maataloutta ja kenties jopa parannettua omaa terveyttänne. Kyllä hernekeitto aina roskaruoan voittaa! Jos syötte toisen keittämää hernekeittoa, muistakaa olla siteeraamatta Tuntematonta sotilasta. Lausahdukseen siellä se herne ui ja etsii toveriaan voi saada vastauksena sitaatin syöminen ei ole velvollisuus. Tabuja ei ole ja lehdet kirjoittavat luonnollisista asioista luonnollisesti.

Lehtien kuvia ei vääristellä niin kuin Neuvostoliitossa tehtiin. Helsingin Sanomat tuo Suomen Pravda lupaa, ettei poistasi valokuvasta edes henkilön päästä nousevaa koivua. Aina eivät asiat ole näin hyvin. Osaa lehtien valokuvista sensuroidaan tai muunnellaan. Nykyisellä tietokoneiden ja kuvankäsittelyohjelmien aikakaudella tämä on helppoa. Ennen, analogisen valokuvauksen aikaan, airbrushing oli myös mahdollista, mutta ei yhtä monipuolista kuin tietokoneistettu kuvankäsittely. Nyt, kun kuvaa voidaan helpommin muokata rajattomasti, voidaan kuvata sellaistakin, joka ennen piti rajata jo kuvausvaiheessa.

Eihän sellaista nykyisin ole? Kuitenkin eräät miehille suunnatut aikakauslehdet enkä nyt tarkoita Hifimaailmaa, jonka lukijakunta on Suomen aikakauslehdistä miesvoittoisinta joutuvat sensuroimaan ihan tavallisia alastomien naisten kuvia.

Kaikkihan me olemme nähneet tissejä ja pimppejä, joten miksi kuvia pitää sensuroida? Eräät näistä amerikkalaisista lehdistä pyrkivät olemaan siistejä lehtiä eivätkä mitään pornolehtiä.

Suomessa ollaan totuttu, että porno on yhdyntää ja sen sellaista toimintaa. Kuitenkin ihan tavallista vaginaa esittävä kuva voidaan laskea pornoksi Amerikassa ja Australiassa. Tämän vielä ymmärtäisi, jos jokainen vulva olisi pornoa, mutta kun näin ei ole. Viivapillun näyttäminen on sallittua amerikkalaisissa lastenlehdissäkin, mutta isot häpyhuulet ovat pornoa.

Eihän tällaista voi tapahtua kuin Yhdysvalloissa! Ja Mitä pahaa on pimpissä? Miksi alastonta naista esittävässä kuvassa ei saa näyttää pimppiä? Mikä asia pimpissä on sellaista, ettei sitä saisi meille näyttää? Ja onko jotakin pahaa siinä, että ihan kaikkea ei nähdä lehdissä? Mitenhän käy, kun lapset katsovat muunneltuja kuvia naisen alapäästä? Miten he suhtautuvat, kun ensimmäistä kertaa näkevät luonnolliset häpyhuulet?

Ettei kävisi niin kuin John Ruskinille, kuuluisalle englantilaiselle viktoriaanisen ajan taidekriitikolle. John Ruskin oli tottunut katselemaan vain karvattomia naisia esittäviä patsaita ja maalauksia. Hääyönään hän näki vaimonsa, serkkunsa Effie Grayn, alasti.

Hän lisäksi uskoi vaimonsa olevan epämuodostunut. Avioliitto päätyi avioeroon kolme vuotta myöhemmin, sillä Ruskin ei voinut lupauksistaan huolimatta nukkua vaimonsa vieressä. Älkää antako tämän tapahtua nykypäivän Suomessa. Pitäkää huolta, että nuoret mieslukijamme näkevät luonnollisia häpyhuulia. Laittakaa kuvianne Internettiin, jotta lapsoset eivät luulisi kaikkien häpyhuulten olevan onnettoman pieniä rääpäleitä.

Tuohon aikaan ei ollut radiota eikä televisiota Internetistä puhumattakaan. Elokuva oli ainoa tapa levittää liikkuvaa kuvaa kansan keskuuteen. Kaikki eivät välttämättä osanneet edes lukea, joten sosialismin sanoma piti takoa kalloon kuvallisesti.

Neuvostoliiton toinen suuri johtaja, Stalin, myös rakasti elokuvaa. Stalin teetti kansaa varten sosialistisia elokuvia, mutta itse rakasti amerikkalaista elokuvaa. Stalinin suosikkielokuva oli Tarzan. Stalin välillä uhkasikin näyttää Neuvostoliitossa pelkkää Tarzania, jos sosialistisen maan ohjaajat eivät saa tehtyä Isä Aurinkoista tyydyttäviä elokuvia.

Kuvitelkaapa, että maan tuhannet elokuvateatterit alkaisivatkin näyttää yllättäen pelkkää Tarzania illasta toiseen.

Mikä Lenininpilkka se olisikaan! Nykyisin amerikkalainen elokuva on levinneintä. Muiden maiden elokuville nyrpistellään nenää.

Näin se oli ennenkin, jo ennen toista maailmansotaa. Mutta jo ennen vallankumousta oli Venäjä edistynyt maa elokuvauksen alalla. Neuvostovallan alkuaikoina myös kuvattiin elokuvia. Tunnetuksi on tullut Eisensteinin elokuva Panssarilaiva Potemkin vuodelta Oma suosikkini on Dziga Vertovin elokuva Mies ja elokuvakamera vuodelta Elokuva on tekniikan ja ohjauksen koeputkilapsi. Elokuvassa käytetään monia myöhemmin tärkeitä ideoita, kuten esimerkiksi hidastusta, nopeutusta ja ruudun jakamista neljään osaan.

Elokuvassa näkyy paljon minua kiinnostavia asioita; rautateitä, junia ja raitiovaunuja. Saunoja ei valitettavasti näytetä. Lisäksi elokuvassa näytetään Neuvostoliiton elokuville harvinainen kohde: Pimppi tosin näkyy elokuvassa vain sekunnin verran, joten elokuva on syytä katsoa hidastettuna. Pimppikään ei elokuvassa ole pääosassa, sillä samalla näytetään synnytys.

Myös häät ja hautajaiset näkyvät elokuvassa. Kaikista neuvostoliittolaisista mykkäelokuvista suosikkini on juuri Dziga Vertovin elokuva Mies ja elokuvakamera.

Elokuva esitetään teatteri Orionissa Helsingissä kaksi kertaa loppuvuoden aikana. Esitykset ovat kello 21 ja kello Käykäähän katsomassa! Vanhan koululaisvitsin mukaan se on tietysti Ruotsalaiset sotasankarit. Harvat tietävät, että maailman paksuimman romaanin on kirjoittanut suomalainen mieskirjailija. On tietysti erilaisia määritelmiä romaanille.

Kaikki eivät nimittäisi romaaniksi Kalle Päätalon kirjasarjaa Juuret Iijoen törmässä. Monien mielestä tuo on romaanisarja ja yksittäisen romaanin pitäisi olla yksissä kansissa. Päätalon romaani on miesten kirjallisuutta. Kirjan aiheita ovat metsätyöt, rakennustyöt, sota, saunapullot ja naiminen. Naiset eivät näistä aiheista niin kovasti ole kiinnostuneita.

Ja jos kirja olisi yksissä kansissa, eivät sitä naiset jaksaisi nostaakaan. Päätalon Iijoki-sarja on kuitenkin ollut myös yksissä kansissa. Kustannusyhtiö Gummerrus antoi kirjailijalle lahjaksi koko sarjan yksiin kansiin sidottuna. Paksuutta kertyi metrin verran. Lahjoittamisen jälkeen Päätalo kirjoitti sarjaan vielä lisää osia!

Koko romaania ei siis yksiin kansiin ole saatu. Mikä muu kuin paksuimman romaanin kirjoittaminen tekee Päätalosta mainitsemisen arvoisen? Päätalolla on erittäin uskollisia lukijoita.

Pitää ollakin uskollinen, että saa luettua sivuisen rakkaustarinan. Tunnen monia miehiä, jotka ovat sanoneet, etteivät 30 vuoteen ole lukeneet mitään muuta kuin Päätalon kirjoja. Ymmärrän heitä hyvin, sillä heillä saattaa 30 vuotta vierähtääkin Iijoki-sarjan lukemiseen. Romaanin kirjoittamiseen meni Päätalolla melkein sama aika. Kirjojen levinneisyys on myös poikkeuksellista.

Päätalon mölläreitä on Suomessa myyty noin 3,5 miljoonaa. Tämä on ennätyksellisen paljon suhteutettuna väkimäärään. Ehkä Päätalon tulos on parempikin, sillä kirjoja lukevat pääasiassa miehet. Päätalon kirjoja riittäisi yksi jokaiselle suomalaiselle miehelle! Päätalo on monella tapaa ennätyskirjailija. Lopetetaan jo kirjailijan kehuminen ja mennään asiaan! Iijoki-sarja kertoo Päätalon oman elämäkerran. Jos kirja ei kelpaa maailman pisimmäksi romaaniksi, niin pisimmäksi omaelämäkerraksi ainakin.

Sarjan 25 ensimmäistä osaa kuvaavat kirjailijan elämän syntymästä eteenpäin seuraavat 39 vuotta. Jonkin verran on julkisuudessa mietitty, miltä osin kirjasarja on totta. Kyseessä on romaani, joten tarinan ei tarvitse olla totta. Eikö lukukokemus kuitenkin ole tärkeämpi kuin totuus? Historiankirjasta ei ole kyse.

On kuitenkin ihan selvää, että Päätalo on joutunut kirjoittamaan muunneltua totuutta. Osa kirjan henkilöistähän on vielä elossa. Ja lisäksi Päätalon lähisukulaiset lukevat kirjoja. Päätalo ei esimerkiksi kirjassaan kertonut pettäneensä lainkaan toista vaimoaan, vaikka ensimmäistä oli pettänyt useasti. Kaikki kirjansahan Päätalo kirjoitti asuessaan yhdessä toisen vaimonsa, Leenan kanssa Lisäksi on elämän kipeitä asioita, joista todellisen totuuden kirjoittaminen varmasti olisi sattunut kovasti.

Näitä saattavat olla irtisanominen ja avioero. Yksi vaihe elämässäni on päättynyt. Olen saanut luettua loppuun tuon mammuttimaisen järkäleen. Takana on sivua ja 18 kuukautta. Monet ovat kysyneet, mitä aion lukea seuraavaksi. Päätalo on kaikki, mitä suomalaisen miehen tarvitsee lukea. Jatkossa aion keskittyä kirjoittamiseen. Ehkä tämäkin blogi saa uutta sisältöä.

Minulle sen nimi on Gruusia. Gruusia on Neuvostoliiton tärkeintä teentuotantoaluetta. Neuvostoliiton kantava voima, Äiti-Venäjä, käy hiljaista sotaa Gruusian kanssa. Osa venäläisistä on sitä mieltä, että Gruusiasta on tullut kaikki paha Venäjälle; jopa Stalin tuli Gruusiasta.

Tätä he eivät kuitenkaan uskalla sanoa ääneen, sillä vastineeksi viisaista sanoista Neuvostoliiton valtio tarjoaisi heille työtä hiilikaivoksessa. Koska Venäjä ja Gruusia eivät ole ystäviä, ei gruusialaista teetä enää myydä Venäjällä paitsi ehkä joissain salaperäisissä etnisissä gruusialaisissa kaupoissa. Sen sijaan Eestin sosialistinen neuvostotasavalta josta teilläpäin käytetään nimeä Viro on Gruusian hyvä ystävä. Molemmilla on sama tavoite: Eestin sosialistisessa neuvostotasavallassa myydään gruusialaista teetä ainakin beriozkakaupassa nimeltä Rimi.

Noin 20 vuotta sitten Gruusian ja Georgian, ja oikeastaan koko Neuvostoliiton, teentuotanto romahti. Syynä tähän oli markkinoiden avautuminen. Lipton häikäilemättömästi valtasi jakelutiet ja Venäjän ja Georgian riidat veivät teeltä vientimarkkinat.

Tästä syystä kapitalistisen Suomen teekauppiaat ilmoittavatkin, ettei Georgiassa viljellä teetä. He kyllä myyvät Gruusialaista teetä, mutta se on valmistettu intialaisista tai jopa kiinalaisista teenlehdistä. Kyllä teetä viljellään Georgiassa! Kävin äskettäin Eestin sosialistisessa neuvostotasavallassa ja ostin aitoa ja oikeaa gruusialaista teetä.

Mutta mitä laitan teen sekaan? Onko lukijoissamme Neuvostoliiton ystäviä? Vieläkö muistatte nuorten, vihaisten miesten rock-yhtyeen nimeltä DDT? Pitäisikö teehen todella lisätä bashkirskii mjod, Bashkirian hunajaa? Bashkiria sijaitsee kaukana kylmässä Siperiassa. Bashkiriassa ei kuitenkaan ole ikuista lunta, ei edes vuoristossa.

Vuoristossa kasvaa mehiläisten ruokaa, kukkia. Neuvostoliiton paras hunaja tulee Bashkiriasta ja sen naapurista, mm. Minulla kyllä on kaapissani Bashkirian hunajaa, jota ostin Venäjältä. En kuitenkaan laittanut sitä teeheni. Sen sijaan laitoin teehen jotakin ihan muuta, nimittäin hilloa.

Tästä tulee hyvää teetä. Vain samovaari puuttuu, mutta gruusialaista teetä ei myydäkään samovaarisekoituksena, vaan ainoastaan pussitettuna. Digikameran kanssa ei jalustaa tarvita! Ennen ammattivalokuvaajat käyttivät jalustaa kameran kanssa. Kamerat olivatkin painavia, jopa kymmeniä kiloja. Vielä nykyisinkin osa valokuvaajista käyttää jalustaa, mutta onko se todella tarpeen? Painavaa kameraa ei jaksa pitää silmillä pitkään, joten jalustalla on telineen rooli.

Painavat teleobjektiivit heiluvat kuvaajan käsissä ja jalusta pitää nekin paikallaan. Jalusta vaimentaa tehokkaasti tärinää itse kuvaushetkellä. Jalusta mahdollistaa terävät kuvat.

Terävyys on subjektiivinen käsite, joka kertoo kohteen tarkkuuden kuvassa. Mutta miten terävyyttä mitataan? Filmiaikana terävyyden subjektiivinen tarkastelu oli helppoa: Mutta miten katsot diaa digiaikana? Digitaalisessa maailmassa ehkäpä ainoa tapa tarkastella terävyyttä on katsoa kuvaa kameran takatelkkarista tai tietokoneen ruudulta sadan prosentin suurennoksesta pikseli pikseliltä.

Tarvitaanko digitaalikameroissa jalustaa lainkaan? Kivihyvän mielestä ei tarvita. Eikä oikein minunkaan mielestäni. Digitaalikameroissa pitkää, tärähdysherkkää valotusaikaa voidaan lyhentää milloin tahansa seuraavilla tavoilla: Ja kaksi viimeistä ovat käytettävissä vain vajaakennoisissa kameroissa. Eikö enää todellakaan tarvita jalustaa? Kun kaikki muu on kunnossa, rajoittaa terävyyttä kameran tärinä. Ja sen voi ehkäistä vain käyttämällä jalustaa.

Todennäköisesti kinofilmikoon digikameralla ei saa 30 megapikselin teräviä kuvia ilman jalustaa. Ei saa vaikka käyttäisi kuinka kuvanvakaajaa ja suuria herkkyyksiä. Kädet tärisevät aina sen verran, ettei terävyys ole maksimissaan. Käsien tärinä ei tietenkään ole terävyyttä ensimmäisenä rajoittava tekijä. Todennäköisesti halpalaatuinen objektiivi rajoittaa terävyyttä enemmän. Millainen jalustan on oltava, jotta kuvista saisi teräviä. Sellainen, että se pitää kameran vakaasti paikallaan.

Anttilan 20 euron jalusta ei siis käy. Vakaista jaloista ei ole hyötyä, mikäli kamera heiluu kiinnityskohdastaan.

Investoi rahasi kunnon pikakiinnityslevyyn! Tässä vielä hieman amerikkalaisten mielipiteitä aiheesta:. Näillä sanoillako tekin tämän blogin löysitte?

Kuka käy pihlajasaaren nakurannalla? Varkauden jaana naisilta pillua No saitko? Älä ainakaan maksa mallille palkkiota! Häpyluu läskit Läskit ja luut ovat hyviä paistettuna. Aina välillä saunassa näkyy karvattomia miehiä. Myös osa saunakavereistani on karvattomia. Naisten keskuudessa tämä on yleisempää.

Pihlajasaari nakuranta ohje Taidat olla nuori mies, kun tarvitset ohjeistusta nakurannalle menoon. Mihin tämä uusavuttomuus on menossa Saako espanjassa helposti pillua?

Saatko helposti pillua Suomessa? Eiköhän se Espanjassa ole ihan yhtä vaikeaa kuin Suomessakin. Muista, että espanjattarilla karvoitus on suomalaisia runsaampaa. Eikös tämä jo vuosi sitten täällä todettu? Poika käyttää kusta liukastimena Oma poikasi? Miten sait tietää asiasta? Mutta hyvä lehti se on! Sain kerran käsiini lehden ja avasin sen satunnaisesta kohdasta: Käänsin sivua, ja taas näkyi tissit.

Mutta tehdäänkö tieteellinen koe? Höyrynsulkumuovin tarkoituksena taas on estää vesihöyryn kulkeutuminen seinään. Nämä kaksi sanaa eivät voi kuvata samaa tuotetta. Etsitkö kenties hengittävää kosteuseristettä? Tällainen on teoriassa mahdollista. Hengittävästä vesieristeestä ruotsalaiset valmistavat ulkoiluvaatteita! Jouduin kuitenkin tämänkin kokemaan suurimmaksi osaksi kavereiden painostuksesta.

Olin nimittäin kavereideni Martin ja Erkin kanssa saunassa. Ulkona vilvoitellessamme kaverini totesivat, että näytän ihan kalkkilaivan kapteenilta. Kaverini kehottivat minua ottamaan aurinkoa ja ruskettumaan. Olen muutenkin iholtani erittäin vaalea, ja nyt vaaleuteni korostui ruskettuneiden miesten seurassa.

Erityisesti Martti harrastaa auringonottoa kotona parvekkeellaan. Hän jopa voitelee itsensä oliiviöljyllä tasaisen rusketuksen varmistamiseksi. Martti ja Erkki ovat naturisteja kymmenien vuosien kokemuksella.

He neuvoivat minua lähtemään nakurannalle, jotta saisin kunnolla väriä iholleni. Muistuttivat vielä, että aurinko paistaa parhaiten puolen päivän aikaan. Ja minä yllytyshulluna uskoin ja noudatin heidän neuvoaan! Helsingissä naturisteille tarkoitettuja rantoja on kaksi, ja ne molemmat ovat saaressa.

Seurasaaressa on miehille ja naisille erilliset rannat. Yhteinen ranta on Pihlajasaaressa. Pihlajasaari lienee virkistyskäyttöön varatuista Suomenlahden saarista suosituin. Pihlajasaaria on oikeasti kaksi: Nämä pienet saaret on yhdistetty toisiinsa kävelysillalla. Mantereelta ei kuitenkaan saariin pääse siltaa pitkin, vaan pitää turvautua bussiin. Vesibussi kuljettaa matkustajia Merisatamasta ja Ruoholahdesta Läntiseen Pihlajasaareen. Aikataulut ja hinnat näkee varustamon sivuilta Pihlajasaaren nudistirannalla on varsin huono maine kansan keskuudessa.

Internetin keskustelupalstoilla nudistien ja nudistiksi tekeytyvien keskinäinen riitely heikentää rannan mainetta. Lisäksi eräällä kävijöiden suosimalla ja huonosti moderoidulla keskustelupalstalla moderaattorit poistavat innokkaasti aiheeseen liittyviä viestejä.

Tämäkin saa rannan tuntumaan salaperäiseltä ja ulkopuolisilta kielletyltä. Pihlajasaaren nakuranta on kuitenkin ihan julkinen ranta, jonne kuka tahansa saa mennä. Ranta on Itäisessä Pihlajasaaressa. Sinne löytää helposti vesibussin laiturilta. Kävele polkua pitkin sillalle. Sillan jälkeen jatka polkua pitkin ja käänny seuraavasta polunhaarasta oikealle.

Haarassa on kylttikin, joka neuvoo naturistialueelle. Naturistialueelle on korkeintaan kymmenen minuutin kävelymatka laiturilta. Pian aidan jälkeen on nakurannan ydinalue, jossa sijaitsevat grilli ja uimalaituri. Itse ranta on kallioista ja huonosti uimiseen sopivaa. Tällä ydinalueella makailee ja istuskelee suurin osa naturisteista. He muodostavat pieniä ryhmiä ja keskustelevat innokkaasti. Täällä naturistit eivät ole vain auringonottajia, vaan myös grillaajia, uimareita ja hyviä juttukavereita.

Hieman edempänä työntyy mereen kaunis kallioinen niemeke. Tällä alueella yksinäiset miehet kokoontuvat ryhmiksi. Luulen, ettei yhteishenki ole samanlaista kuin miesten saunoissa.

Yksinäiset miehet makaavat kuumalla kalliolla ja nauttivat auringosta. Osa miehistä pitää uimahousuja; ehkä he pelkäävät seisokkia tai sitten heillä on vain pieni kikkeli. Yksi tyttöparikin siinä makaa vierekkäin. Naturistirannalla ei kuitenkaan seksi ole sallittua.

Ja kuka tahansa heistä voi tietysti olla hetero. Niemen jälkeen on vielä hieman kalliota ja kivikkoa. Täälläkin ihmiset ottavat aurinkoa. Tällä alueella saatat olla hieman paremmin katseilta suojassa kuin muualla. Suurin osa kivikon auringonpalvojista on Saaren keskiosassa kallio kohoaa monta metriä. Varjossa puiden takana on vain yksinäisiä miehiä. Osa on pusikossa huomaamattomina. Osa seisoo ympärilleen katsellen kalliolla eikä heitä voi olla huomaamatta.

Todennäköisesti noista puskista ei näe tissejä saati pimppejä, sillä aurinkoa ottavat naiset ovat kalliolla meren vieressä. Ehkä sieltä mäen päältä katsellaankin kikkeleitä ja miehisiä lihaksia? Nyt ranta on tullut tutuksi ja voin aloittaa auringonottamisen. Valitsen paikan läheltä grilliä, siis heti polun päästä. Tästä on lyhyt matka uimalaiturille. Noudatin ystävieni neuvoa ja aloin ruskistaa itseäni. En tietenkään käyttänyt oliiviöljyä, mutta kokemattomana jätin aurinkovoiteenkin pois.

En tullut ruskeaksi vaan punaiseksi. Näin voi käydä, kun ystävien neuvoja noudattaa! Vuoden nakurantakausi on avattu! Pihlajasaaren vesibussit alkoivat liikennöidä taas Tässä vielä ohjeita ensikertaa nakurannalle menijälle: Kierrä saari rantoja pitkin ja mene naturistialueelle takakautta!

Niitä ovat ne miehet, jotka jokainen yksitellen kävelevät itäisestä saaresta laiturille hetkeä ennen vesibussin lähtöä. Jos et halua leimautua, lähde hyvissä ajoin ja kierrä läntisen saaren ympäri! Minä tietysti höyläyksen erikoisasiantuntijana kerron enemmän. Jos karvat ovat pitkiä, esimerkiksi viime kesästä kasvaneita, ei niitä kannata heti ruveta höyläämään.

Höylä ei ole pitkiin karvoihin paras, ja pitkät karvat voivat tukkia viemärin. Parasta ensin leikata karvoja saksilla. Varo kuitenkin leikkaamasta häpyhuulia. Jos kuitenkin vahinko käy, uhria lohduttanee, että häpyhuulet paranevat nopeasti.

Käytä kuitenkin vain sormiasi, älä silitysrautaa. Tutki, mihin suuntaan karvat kasvavat. Paina muistiin, mihin suuntaan kätesi liikkuvat kun silität itseäsi myötäkarvaan. Saksilla tehdyn lyhennyksen tai parin päivän höyläämättömyyden jälkeiseen terävään sänkeen ei saa hyvin levitettyä vaahtoa.

Vaahto ei mene karvojen juureen vaan saattaa jäädä pinnalle kupliksi tai palloiksi. Vaahdon levittämistä voi auttaa esimerkiksi höyryttämällä karvat suihkussa, saunan löylyssä tai vielä paremmin pesemällä karvoituksen shampoolla.

Shampoo alentaa veden pintajännitystä ja varmistaa karvojen kastumisen juurta myöten. Vaahto leviää kunnolla vain kastellulle alueelle. Vaahto tehdään saippuasta sudilla. Sutia ei tehdä kikkelinkarvoista vaan mäyrän, karjun urossika tai näädän karvoista. Tosin hätätilassa voi kikkelinkarvojakin käyttää partasutina: Saat itse päätellä, miten vaahto siirrettään uhrina olevan naisen karvoitetulle alueelle.

Sudin ja oikean saippuan puutteessa voit käyttää vaahtoa pullosta. Valitettavasti monet painepullotetuista vaahdoista kuivattavat ihoa. Levittämisessä suti on paras. Käytä uutta ja terävää terää. Uudet viiden tai kuuden terän höylät eivät välttämättä ole parhaita. Osa päivittäisistä mieshöylääjistä on sitä mieltä, että vanhat Gilletten ja Wilkinsonin kahden terän höylät ovat parhaita.

Valitettavasti näitä on vaikea saada. Käytä sitä höylää, jonka tunnet sinulle parhaiten sopivan. Muista käyttää uutta terää! Joskus karvat kasvavat eri suuntiin eri puolilla pimppiä. Tällöin ajosuunta myös vaihtelee. Monilla karvat kasvavat ylhäältä alaspäin. Tällöin joudut taivuttamaan käsiäsi ja höylää vaikeisiin asentoihin. Olisiko helpompaa kilauttaa kaverille ja pyytää apua? Oletko varmasti harrastanut höyläystä tämän ohjeen mukaan jo pari kuukautta?

Tunnetko olevasi asiantuntija ja ammattilainen? Jos vastasit kyllä, voit varovasti höylätä toisen kierroksen. Levitä vaahtoa uudelleen, ja höylää ristiin sivuttain karvojen kasvusuuntaan. Toisen kierroksen jälkeen karvat ovat lyhyempiä ja iho tuntuu sileämmältä. Jos höyläät ensimmäisellä kierroksella väärään suuntaan, saat helposti punaisia näppyjä pimppiisi.

Höyläsit sitten miten päin vain, varo häpyhuulia! Kun karvat on ajettu, suihkuta pimppi kylmällä vedellä. Kylmä vesi sulkee ihon huokoset ja ehkäisee punaisten näppylöiden syntymistä. Jos iho kutiaa, levitä siihen alkoholitonta after shave -voidetta. Voit käyttää myös miehisiä tuoksuja. Älä pue päällesi pikkuhousuja muutamaan tuntiin. Pidä kuitenkin kätesi kurissa äläkä sormeile pimppiäsi! Ainakin osaan näistä paikoista käy varmasti hyvin termi räkälä. Suurin osa asiakaskunnasta oli luonnollisesti keski-iän ylittänyttä örisijää ja karaokekansan edustajaa.

Pubiruusuksi tai sellaisen miespuoliseksi vastineeksi ei ilmeisesti ruveta, vaan se vaatii vuosien panostusta. Kyseisessä pubissa oli nimittäin myös n.

He sulautuivat ympäristöönsä hyvin olemalla melko päissään ja laulamalla iskelmää karaokessa erittäin huonosti. Itsekin vielä verrattain nuorena pidän tätä melko rivona, mutta kukin tavallaan. Ehkä hopeinen kuu luo toisten mielissä merelle siltaa tavalla, jota en tule koskaan ymmärtämään ja iskelmän syvin olemus jää minulta tavoittamatta. Joka tapauksessa asiakaskunta koostui pääasiassa kansalaisista, joista useimmilla tuntui olevan takana loistava tulevaisuus, tai jotka tavoittelivat lähiökuppilan vakiokävijän arvostettua?

Tämän kansanosan puolustukseksi on tosin sanottava, että hieman oudommatkin kävijät toivotettiin tervetulleeksi kuppiloihin ja pöytiin. Tämän innoittamana ajattelin hieman kertoa millaista meininki oli minun nuoruudessani. Yläasteella pukukoodi oli ainakin pojille todella tiukka. Collegepaita tai huppari ja farkut joiden leveys ei saanut ainakaan alittaa tiettyjä mittoja.

Mitään epäcoolia merkkiä ei tietysti saanut käyttää, esimerkiksi sellaista joka oli muodissa edellisenä tai sitä edellisenä vuonna. Lisäksi jotkin merkit olivat feikkejä. Minulle ei koskaan avautunut feikin syvin olemus, sillä kyse ei kuitenkaan ollut Mustamäen torilta ostetusta tavarasta vaan kovaan hintaan myytävistä rievuista. Ainakin alkuun suosittuja merkkejä olivat Fila, Fubu ja Micmac. Myöhemmin tulivat Kani ja mitänäitänyton. Näistä ainakin kaksi ensimmäistä muuttuivat jossain vaiheessa hyväksytyistä neekerimerkeiksi, eikä niitä sopinut käyttää.

Micmac muuttui epäcooliksi ilmeisesti kotimaisuutensa takia, tai jostain muusta mielivaltaisesta syystä. Meidän koulussamme ei näkynyt juurikaan niitä alakulttuureita, joita nykyään kohtaa esimerkiksi keskusta-alueilla. Jonkinlaisia hiphop-henkisiä kulkijoita näkyi, mutta esimerkiksi metalli oli pannassa. Vaikka nuorison hömpötykset tuntuvat joskus menevän minustakin yli corpse paint ostarilla, oikeasti?

Oli se sitten pukeutumisen kautta tai muuten. Vaikka kyseessä olisikin ohitse menevä vaihe, kuten teinien tapauksessa usein on. Noina aikoina ei tietenkään tunnettu Web 2.

Ei ollut sosiaalista mediaa eikä moniakaan nykyään suosituista sivustoista. IRC-galleria oli, mutta sekin oli ulkoasultaan varsin pelkistetty ja lähinnä nörttien suosiossa. Minua nörttien jutut kiinnostivat, vaikka ohjelmointiin en lähtenytkään. Luonnollisesti en ollut kovin katu-uskottava nuorukainen. Tukkani oli mauton ja suurin osa vapaa-ajastani kului fantasiakirjojen, IRC: Nykyään Counter-Striken on maine on melko heikoissa kantimissa, enkä itsekään ole kyseistä peliä vuosiin pelannut.

Puolirealistisia räiskintäpelejä ei ole noilta ajoilta jäänyt kovinkaan montaa mieleen. Toki Quakea pelattiin myös, mutta minulle Half-Life -sarja oli kuitenkin enemmän se juttu.

Täytyy toki ottaa huomioon, että yläasteaikainen luokkamme koostui pääasiassa jääkiekkoa ja jalkapalloa pelaavista pojista. En tiedä mitä musiikkia he kuuntelivat, mutta minun levyhyllystäni löytyneet Metallica, Offspring jne. Eikä sovi unohtaa tunnettua tosiseikkaa: Oli miten oli, minä en kaipaa nuoruuttani.

Kun keho alkaa merkittävästi rapistua, voi tilanne olla toinen. Tosin uskon, että siinäkin tilanteessa kyse on lähinnä niiden asioiden haikailusta, joita olisi nuorempana voinut tehdä mutta enää ei voi.

Tällä asenteella ei kuitenkaan saavuta kuin märehtivän kurttunaaman maineen lähiökapakassa. Jätän tähän loppuun esimerkin monenlaisten rajoitusten kanssa elävästä miehestä, joka on löytänyt tavan tehdä sellaista, mistä pitää: Keskiviikkoiltana olin tulossa Hermannin yleisestä saunasta.

Poikkeuksellisesti lähdin bussilla 58B, jota jäin odottamaan Junatien pysäkille. Pysäkin katoksessa oli ennestään kaksi tyttöä. He keskustelivat keskenään venäjäksi. Minulla ei ole tapana tällaisissa tilanteissa paljastaa venäjän kielen taitoani, vaan käyttäydyn niin kuin en venäjää ymmärtäisi lainkaan. Toinen tytöistä tuli kuitenkin hetipian juttelemaan kanssani.

Hän tarjosi palveluksiaan minulle. Tyhmä kun olen, jouduin pyytämään tarkennusta hänen palveluistaan. Tyttö oli tarjoamassa seksipalveluita. Liian älykkäänä ihmisenä tajusin, että kyseessä ovat maksulliset palvelut. En ollut niistä kiinnostunut. Plussaa kuitenkin oli, ettei tytön asuntoon ei olisi tarvinnut mennä, vaan palveluksia olisi saanut pysäkilläkin. Jälkikäteen tietenkin harmittaa, etten aloittanut kunnon keskustelua. Olisin voinut pyytää tarkennuksia vielä näihin palveluihin.

Olisiko tyttö pitänyt kaverinsa kanssa esityksen ja olisinko kolmen kimpasta saanut paljousalennuksen pimpasta? Olisinko saanut sitoa molemmat tytöt? Valitettavasti näihin kysymyksiin ei enää saa vastausta. Monia muitakin kysymyksiä jäi vaille vastausta. Miksi minulle tarjotaan seksiä? Näytänkö tyypilliseltä maksullisen seksin kuluttajalta?

Vai näkyykö jo naamasta, että olen lakannut saamasta? Mielenkiintoiset tapahtumat eivät loppuneet tähän. Käytyäni lähikaupassa tapasin nuoren tytön, joka bussin lisäksi odotti rahaa. Hänen piti mennä kotiin, mutta rahaa ei ollut. Kävelimme yhtä matkaa, minä kotiani kohden ja hän pyskille.

Hieman haastattelin tyttöä, ja selvitin hänen työpaikkansa ja ammatillisen osaamisen tason. Lopulta annoin hänelle paperilapun, jossa oli sähköpostiosoite. Osoite ei ollut omani, vaan työnantajani. Pyysin tyttöä lähettämään työhakemuksen sähköpostitse!

Puhelinnumeroa en valitettavasti huomannut pyytää. Toivottavasti edes työnantajani saa tämän tytön. Rakkaat lukijat, tämä tarina on tosi! Tämä taisikin olla jo kaikille selvää, joten mennään asiaan. Kaupungit eivät aina ole yhtä hienoja eivät edes käytökseltään. Tämä käy selväksi kun muistelee olympiavoittaja Rautavaaran kuolemaa. Oulunkyläläinen Rautavaarahan oli lähtenyt Vantaalle uidakseen Tikkurilan uimahallissa.

Uimahallissa Rautavaara liukastui ja löi päänsä. Terveyskeskuksessa päähän laitettiin tikit ja laastari ja käskettiin mies kotio. Kotona Rautavaara kuoli jo seuraavana yönä.

Uimahallit ovat vaarallisia paikkoja. Olin viime viikolla Helsingin kaupungin omistamassa uimahallissa. Ollessani jo lähdössä tuli yksi mies näyttämään varvastaan uimahallin henkilökunnalle.

Mies oli liukastunut ovimattoon. Varvas oli tullut punaiseksi, mutta mies ei ilman silmälaseja nähnyt, tuliko varpaasta verta. Onneksi verta ei tullut. Uimahallin henkilökunta ei lämmennyt miehen ehdotukselle parantaa turvallisuutta.

Ovimattoa ei voinut vaihtaa kuivaan. Ja ovimaton kastuminen oli uimahallivirkailijan mukaan syy liukkauteen. Mies joutui lähtemään pois saamatta parannusta turvallisuuteen. Tämän jälkeen virkailija totesi: Ei päivää ilman valittajaa.

Yksi paikallaollut silminnäkijä totesikin, että kun juo enemmän kaljaa, ei tapahdu onnettomuuksia eikä liukastumisia. Pahat juorut kertovat, että Rautavaarakin olisi ollut peräti 4,2 promillen humalassa kaatuessaan Tikkurilan uimahallissa.

Silminnäkijähavainnot eivät tätä tue. Ja saako uimahallissa olla humalassa tai juoda kaljaa? Eiköhän sieltä vahtimestari taluta humalaiset ulko-ovelle. Suosittelen kaikille varovaisuutta uimahalleissa ja muissa märkätiloissa liikuttaessa! Lisäksi suosittelen suunnittelijoita miettimään turvallisuutta. Lattiaan saa asentaa myös sellaisia laattoja, jotka eivät ole liukkaita.

Toisin kuin miehet, me emme haise pahalta, örvellä humalassa tahi tarinoi rasvaisia satuja sille työpaikan onnettomalle naisihmiselle, jolla sattuu olemaan poolopaidankin alta havaittavat rintakumpareet. Meidän kotimme ovat siistejä, puhtaita ja tuoksuvia. Keittiön nurkassa ei ole vuoden pitsalaatikkokokoelmaa eikä tiskialtaassa kuukauden vanhoja tiskejä. Nyt paljastan kuitenkin salaisuuden: Eikä tämä pääty tähän. Tänään saatte tietää, mitä kaikkea iljettävää me naiset vessojemme ja makuuhuoneidemme sopukoissa puuhastelemme.

Niitä voi myös olla mitä jännittävimmissä paikoissa, korvissa, reisissä, nenän sisäpinnalla. Mitä suurempi, sen suurempi tyydytys onnistuneen puristuksen myötä, totta kai, kun valkoinen mätä oikein pruiskahtaa ulos. Mutta ei siitä sen enempää. No, sen tietävät kaikki. Mutta naiset päästelvät oikeita hajupommeja. Sellaisia, joiden kehittämisestä natsitkin vain haaveilivat.

Ja naiset mielellään myös haistelevat pieruja. Mitä hirvittävämpi löyhkä, sen groteskimpi mielihyvä. Mutta tämä koskee vain omia pieruja eli turha lehytellä niitä tuhnuja tyttöystävää kohden, vastineeksi saa vain inhoirvistelyä ja nenän pitelyä. Eivätkä vain sormien kynsiä vaan jotkut myös varpaiden kynsiä. Se vaatii jo tietysti jonkinlaista akrobatiaa, mutta naisethan tunnetusti ovat melko taipuisia ja notkeita.

Kuten tiedetään, naiset tykkäävät kaivella menneitä, mutta miksi rajoittua vain siihen. Naiset kaivelevat mielellään myös nenäänsä ja korviaan. Sekä vanupuikoilla että sormilla. Plussaa on, jos kolosta tulee jotain uloskin. Eikä minkä tahansa karvojen vaan tissikarvojen. Silloin tällöin joillekin naisille kasvaa tisseihin pitkiä, mustia, yksittäisiä karvoja.

Tai jonnekin muualle, kuten nenään. Samaan kategoriaan kuuluu myös ihon alle jumiutuneiden karvojen kaivelu. Kuten mainitsin aiemmassa ajelu-kirjoituksessa, etenkin epilaattorin käyttö aiheuttaa sitä, että karvat toisinaan lähtevät kasvamaan ihon myötäisesti aivan ulomman ihokerroksen alla. Jotkut naiset saavat suurta tyydytystä kaivellessaan nuppineulalla näitä karvoja ihon alta esiin.

Pimppi on kaikenlaisen ällöttävän toiminnan mekka. Ensinnäkin sitä voi kaivella aivan, kuten miehet kaivelevat muniaan. Ero vain on siinä, että pimppi tuottaa nesteitä ja on toisinaan aivan märkä, jolloin myös sormet ovat märkiä. Et voi koskaan olla varma, onko juuri kättelemäsi nainen vastikään kaivellut pimperoaan ja nyt kädessäsi on hänen iloliemiään. Lisäksi naiset pitävät näiden tuotteiden haistelusta. Tällä tosin on käytännöllinenkin tarkoitus, sillä paha haju kertoo terveysongelmista ja täytyyhän se selvittää toistuvasti, onko kaikki kunnossa.

Tämä koskee myöskin pillua, mutta täytyy mainita oikein erikseen, sillä tähän miehet eivät pysty. Naiset harjoittavat nimittäin toimintaa, jota voidaan kutsua pillupieruksi. Kyllä, se on pieru, joka tulee Tätä tapahtuu, noloa kyllä, erityisesti seksin seurauksena. Aktin aikana näet penis työntää pilluun ilmaa, joka saattaa aktin päätyttyä purkautua ulos varsin pärisevällä tavalla onhan käytävät voideltu nestemäisellä liukuaineella nimeltä sperma.

En tietenkään aio paljastaa, mitä näistä ällöttävistä tavoista mahdollisesti harjoitan itse vai harjoitanko mitään.

suomalainen amatööriporno kyrpää pilluun Hevonen ei kuitenkaan osaa kävellä kiskoja pitkin, vaan hevoselle paras kulkutie on sopivan pehmeä maa joka puolestaan ei mitenkään sovi vaunuille. Luottokorttiyhtiö Visa on kieltänyt maksuvälittäjiä välittämästä luottokorttimaksuja Fetlifelle, koska sivustolla on ollut yllämainittuja kiellettyjä asioita esittäviä kuvia. Seurasaaressa on miehille ja naisille erilliset rannat. Tämä käy selväksi kun muistelee olympiavoittaja Rautavaaran kuolemaa. Ja uskokaa pois, se ei ole esteettinen näky, joskin naista itseään saattaa esteettistä puolta enemmän haitata se, että punoittava, ärtynyt pimppi-iho kutisee valtaisasti ja on kipeä liikkuessa. Tämän innoittamana ajattelin hieman kertoa millaista meininki oli minun nuoruudessani.

Big Brother toimii jonkimmoisena malliesimerkkinä joskin huonona sellasena. Itse kannatan yksi hyvä nainen, kaunis, mukava, nätti, luotettava Siellähän on soveltuvuustestit pääsykokeissa Oletko nyt ihan tosissasi huolissasi Minnan henkilökohtaisesta hygieniasta.

Siitä, että onko Minnalla hepatiitti tms, jota hän voi työssään tartuttaa? Kukaan ei mieti sitä, että hoitajalla itsellään on työssään todellinen riski saada tartunta potilailta. Vastaanotolle tullaan verta vuotavana, unohdetaan mainita tarttuvasta sairaudesta, mutta hoitoa vaaditaan mullehetinyt-mentaliteetillä. Niinpä niin, ammatinvalinta kysymys, vastaisi joku. Joka tapauksessa minulle ei hoitoalan työstäni makseta lähimainkaan niin paljon palkkaa, että ammatti velvoittaisi minua minkäänlaiseen esimerkkinä toimimiseen vapaa-ajallani.

Syytä on siis muistaa, ettei Minna sen koommin kuin kukaan muu hoitajakaan ole myynyt yksityiselämäänsä tälle yhteiskunnalle. Menkää itseenne ja kohtuullistakaa odotuksianne. Luulempa että kaikki ihmiset nykyään tietää mitä on ehkäysy ym. Työ ja siviilielämä erikseen. Niinno sulla varmaan on tapana nussia hoitsujen kanssa sairaalassa: Nolottaa ihan Minnan käytös! Kunnon nainen käyttäytyisi vähän siveellisemmin.

Ja luulisi Minnan tajuavan, että EsaJ on suorastaan pakotettu seksiin, ei vaikuta kovin innostuneelle.. Mielenkiinnoton nainen,yrittää voittoa hokemalla panettaa,panettaa ja tutustumatta mieheen on jo vonkumassa seksiä. Kohta Esa kyllästyy,nyt jo näyttää tympivän Minnan pano kehuskelut toisille.

Hoitelis sitten kaikki miehet talossa,kerran on niin puutteessa. Jo on aikoihin koettu. Minnasta juttua ja Luku on kuitenkin kasvanut, ja pääsihän Esa J myös Minnan listalle. Jelena laskeskeli sekstailleensa noin 50 miehen kanssa. Hän kauhisteli, ettei muistanut edes kaikkien nimiä.

Minna ja Jelena ovat siis harrastaneet seksiä yhteensä yli miehen kanssa. Minnalla riitti melkoisia tarinoita. Hän nauratti porukkaa kertomalla heränneensä kerran rintsikoissa ja stringeissä rappukäytävästä. Seksi on saastaista touhua, yäk. Minä olen elänyt täysin seksitöntä elämää vuotiaaksi ja tulen elämään jatkossakin. Oksettaa seksin kyselijät ja seksin näyttäminen. Lukekaa kirjoja, sieltä saa parempaa nautintoa. Huomasitteko miten hapan Minna oli kun Vappu ei kysellytkään itse petipuuhista kovin paljoa kysyi ainoastaan kuinka paljon he pitävät toisistaan.

Oli kai varautunut siihen että pääsee touhuillaan huomion keskipisteeksi. Tylsä muija viime vuoden seksiäkin harrastaneista kilpaijoista tuli muitakin puolia esiin kuin tuo seksin harrastaminen.

Jos et ole kiinnostunut tälläisen räpellyksen tirkistelystä ei Minna tuo juuri mitään mielenkiintoa taloon. Ei pääse naiset pilaamaan hyvää miestä. Jos pääsisi pillun makuun niin alkaisi pian juosta naisten perässä, hyvä se on että on äidillä joku vanhuuden turva. Sattumalta käänsin kanavan Subille kun näytettiin pätkää tästä pariskunnasta BB sängyssä, en kyllä ollut uskoa silmiäni.

Tuli mieleen että katsoin Ö-luokan amatööripornoa jossa tuo kynsiä pureskeleva "muka nymfomaani" hoitelee pelokkaan innottoman poikasen kameroiden edessä koska heille on siitä maksettu. En usko ollenkaan että katsotte aitoa ohjelmaa vaan kaikki on laskelmoitua pornoilua tirkistelynhaluisille.

Minna varmasti vaihtaa alaa ohjelman jälkeen kun hänestä tuli nyt aito julkkis ja idoli. Itseasiassa mulle tuli sama mieleen. Siis niin valmiiksi harkittua että ihan nauratti. Katsokaa nyt, kuinka houkutteleva asento Minnalla: Sitä on vedettävä niin uskottavasti kuin mahdollista loppuun saakkka!

Ihmettelen miten Minna lienee suostunut seksiaddiktin rooliin, paremmin siihen istuis joku venäläisen alkuperän omaava kilpailija siis Dana, Jelene tai Kätlin.

Pikku homopoika Ninon esittämä rooli menee jo vähän överiksi, kuten myös Lotan liian naivit pikkulikka kysymykset! Jokaisella BB-kaudella on lakanoita laulatettu. Tuotantoryhmä johdattelee asukkeja joiden välille kehkeytyy jonkilainen romanssi menemään pidemmälle suhteessa. Se seikka ei ole olennainen että millaisia taustoja heillä tai millaista käytöstä tietyissä määrin asianomaiset henkilöt talossa harjoittavat. Joku pari olisi varmasti joka tapauksessa jossain vaiheessa ryhtynyt petipuuhiin kuitenkin.

Ei ole ketään pakotettu mihinkään, ja molemmat osapuolet varmasti tietävät mihin ovat ryhtyneet. Eikö koko seksiorgia vaikuta paritukselta? Eikö parituksen tuntomerkit täyty: Tuotanto maksaa ja järjestää vieraat ihmiset sekstailuun. Tuotanto saa lopullisen tilin sutenööri ja itse aktiivinen toimija Minna ruokaa, asunnon, pienen rahakorvauksen. Onko paritus laillista Suomessa? Romanssi on asia erikseen sulla ompi vähän erikoinen käsitys romanssista?

Silkkaa laskelmointia kuten täällä moni muukin on todennut sanon minä. Nainen on jo selvästi siviilissä päättänyt miten talossa käyttäytyy. Katsojalle ei viihdearvoa kun parempaakin kamaa tulee töllöstä jos tuollaisesta on kiinnostunut. Muuten on todella tylsä persoona. Ei ihmiset jaksa kolmea kuukautta olla kiinnostuneita siitä että nainen haluaa munaa.

Ei liene joo tosiaan kovin tavatonta mutta tarvitseeko sen takia esiintyä tv: Viime vuoden kilpailijat saivat muutakin draamaa ja sisältöä aikaan eikä pelkästään muhinointinsa. Kukapa ei muistaisi Tuulin Justiinan elkeitä. No sopivat kyllä siinä suhteessa hyvin yhteen Esa J: Mies on insinööri ja pääsääntöisesti insinööreiltä odotetaan jotakin muuta, kuin BB-kokemusta. Itse olen ainakin törmännyt työelämässä erittäin konservatiiviseen meininkiin insinöörinä ja työnsaanti tai sen pito saattaa olla tiukassa tämän keikan jälkeen.

Jonkin verran on julkisuudessa mietitty, miltä osin kirjasarja on totta. Kyseessä on romaani, joten tarinan ei tarvitse olla totta. Eikö lukukokemus kuitenkin ole tärkeämpi kuin totuus? Historiankirjasta ei ole kyse. On kuitenkin ihan selvää, että Päätalo on joutunut kirjoittamaan muunneltua totuutta. Osa kirjan henkilöistähän on vielä elossa. Ja lisäksi Päätalon lähisukulaiset lukevat kirjoja.

Päätalo ei esimerkiksi kirjassaan kertonut pettäneensä lainkaan toista vaimoaan, vaikka ensimmäistä oli pettänyt useasti. Kaikki kirjansahan Päätalo kirjoitti asuessaan yhdessä toisen vaimonsa, Leenan kanssa Lisäksi on elämän kipeitä asioita, joista todellisen totuuden kirjoittaminen varmasti olisi sattunut kovasti. Näitä saattavat olla irtisanominen ja avioero. Yksi vaihe elämässäni on päättynyt. Olen saanut luettua loppuun tuon mammuttimaisen järkäleen.

Takana on sivua ja 18 kuukautta. Monet ovat kysyneet, mitä aion lukea seuraavaksi. Päätalo on kaikki, mitä suomalaisen miehen tarvitsee lukea. Jatkossa aion keskittyä kirjoittamiseen. Ehkä tämäkin blogi saa uutta sisältöä. Minulle sen nimi on Gruusia. Gruusia on Neuvostoliiton tärkeintä teentuotantoaluetta. Neuvostoliiton kantava voima, Äiti-Venäjä, käy hiljaista sotaa Gruusian kanssa. Osa venäläisistä on sitä mieltä, että Gruusiasta on tullut kaikki paha Venäjälle; jopa Stalin tuli Gruusiasta.

Tätä he eivät kuitenkaan uskalla sanoa ääneen, sillä vastineeksi viisaista sanoista Neuvostoliiton valtio tarjoaisi heille työtä hiilikaivoksessa. Koska Venäjä ja Gruusia eivät ole ystäviä, ei gruusialaista teetä enää myydä Venäjällä paitsi ehkä joissain salaperäisissä etnisissä gruusialaisissa kaupoissa. Sen sijaan Eestin sosialistinen neuvostotasavalta josta teilläpäin käytetään nimeä Viro on Gruusian hyvä ystävä. Molemmilla on sama tavoite: Eestin sosialistisessa neuvostotasavallassa myydään gruusialaista teetä ainakin beriozkakaupassa nimeltä Rimi.

Noin 20 vuotta sitten Gruusian ja Georgian, ja oikeastaan koko Neuvostoliiton, teentuotanto romahti. Syynä tähän oli markkinoiden avautuminen. Lipton häikäilemättömästi valtasi jakelutiet ja Venäjän ja Georgian riidat veivät teeltä vientimarkkinat. Tästä syystä kapitalistisen Suomen teekauppiaat ilmoittavatkin, ettei Georgiassa viljellä teetä. He kyllä myyvät Gruusialaista teetä, mutta se on valmistettu intialaisista tai jopa kiinalaisista teenlehdistä.

Kyllä teetä viljellään Georgiassa! Kävin äskettäin Eestin sosialistisessa neuvostotasavallassa ja ostin aitoa ja oikeaa gruusialaista teetä. Mutta mitä laitan teen sekaan? Onko lukijoissamme Neuvostoliiton ystäviä? Vieläkö muistatte nuorten, vihaisten miesten rock-yhtyeen nimeltä DDT? Pitäisikö teehen todella lisätä bashkirskii mjod, Bashkirian hunajaa?

Bashkiria sijaitsee kaukana kylmässä Siperiassa. Bashkiriassa ei kuitenkaan ole ikuista lunta, ei edes vuoristossa. Vuoristossa kasvaa mehiläisten ruokaa, kukkia. Neuvostoliiton paras hunaja tulee Bashkiriasta ja sen naapurista, mm. Minulla kyllä on kaapissani Bashkirian hunajaa, jota ostin Venäjältä. En kuitenkaan laittanut sitä teeheni.

Sen sijaan laitoin teehen jotakin ihan muuta, nimittäin hilloa. Tästä tulee hyvää teetä. Vain samovaari puuttuu, mutta gruusialaista teetä ei myydäkään samovaarisekoituksena, vaan ainoastaan pussitettuna. Digikameran kanssa ei jalustaa tarvita!

Ennen ammattivalokuvaajat käyttivät jalustaa kameran kanssa. Kamerat olivatkin painavia, jopa kymmeniä kiloja. Vielä nykyisinkin osa valokuvaajista käyttää jalustaa, mutta onko se todella tarpeen? Painavaa kameraa ei jaksa pitää silmillä pitkään, joten jalustalla on telineen rooli. Painavat teleobjektiivit heiluvat kuvaajan käsissä ja jalusta pitää nekin paikallaan. Jalusta vaimentaa tehokkaasti tärinää itse kuvaushetkellä.

Jalusta mahdollistaa terävät kuvat. Terävyys on subjektiivinen käsite, joka kertoo kohteen tarkkuuden kuvassa. Mutta miten terävyyttä mitataan? Filmiaikana terävyyden subjektiivinen tarkastelu oli helppoa: Mutta miten katsot diaa digiaikana? Digitaalisessa maailmassa ehkäpä ainoa tapa tarkastella terävyyttä on katsoa kuvaa kameran takatelkkarista tai tietokoneen ruudulta sadan prosentin suurennoksesta pikseli pikseliltä. Tarvitaanko digitaalikameroissa jalustaa lainkaan?

Kivihyvän mielestä ei tarvita. Eikä oikein minunkaan mielestäni. Digitaalikameroissa pitkää, tärähdysherkkää valotusaikaa voidaan lyhentää milloin tahansa seuraavilla tavoilla: Ja kaksi viimeistä ovat käytettävissä vain vajaakennoisissa kameroissa.

Eikö enää todellakaan tarvita jalustaa? Kun kaikki muu on kunnossa, rajoittaa terävyyttä kameran tärinä. Ja sen voi ehkäistä vain käyttämällä jalustaa. Todennäköisesti kinofilmikoon digikameralla ei saa 30 megapikselin teräviä kuvia ilman jalustaa. Ei saa vaikka käyttäisi kuinka kuvanvakaajaa ja suuria herkkyyksiä. Kädet tärisevät aina sen verran, ettei terävyys ole maksimissaan.

Käsien tärinä ei tietenkään ole terävyyttä ensimmäisenä rajoittava tekijä. Todennäköisesti halpalaatuinen objektiivi rajoittaa terävyyttä enemmän. Millainen jalustan on oltava, jotta kuvista saisi teräviä.

Sellainen, että se pitää kameran vakaasti paikallaan. Anttilan 20 euron jalusta ei siis käy. Vakaista jaloista ei ole hyötyä, mikäli kamera heiluu kiinnityskohdastaan. Investoi rahasi kunnon pikakiinnityslevyyn! Tässä vielä hieman amerikkalaisten mielipiteitä aiheesta:. Näillä sanoillako tekin tämän blogin löysitte? Kuka käy pihlajasaaren nakurannalla? Varkauden jaana naisilta pillua No saitko? Älä ainakaan maksa mallille palkkiota! Häpyluu läskit Läskit ja luut ovat hyviä paistettuna.

Aina välillä saunassa näkyy karvattomia miehiä. Myös osa saunakavereistani on karvattomia. Naisten keskuudessa tämä on yleisempää. Pihlajasaari nakuranta ohje Taidat olla nuori mies, kun tarvitset ohjeistusta nakurannalle menoon. Mihin tämä uusavuttomuus on menossa Saako espanjassa helposti pillua? Saatko helposti pillua Suomessa? Eiköhän se Espanjassa ole ihan yhtä vaikeaa kuin Suomessakin.

Muista, että espanjattarilla karvoitus on suomalaisia runsaampaa. Eikös tämä jo vuosi sitten täällä todettu? Poika käyttää kusta liukastimena Oma poikasi? Miten sait tietää asiasta?

Mutta hyvä lehti se on! Sain kerran käsiini lehden ja avasin sen satunnaisesta kohdasta: Käänsin sivua, ja taas näkyi tissit. Mutta tehdäänkö tieteellinen koe? Höyrynsulkumuovin tarkoituksena taas on estää vesihöyryn kulkeutuminen seinään.

Nämä kaksi sanaa eivät voi kuvata samaa tuotetta. Etsitkö kenties hengittävää kosteuseristettä? Tällainen on teoriassa mahdollista. Hengittävästä vesieristeestä ruotsalaiset valmistavat ulkoiluvaatteita! Jouduin kuitenkin tämänkin kokemaan suurimmaksi osaksi kavereiden painostuksesta. Olin nimittäin kavereideni Martin ja Erkin kanssa saunassa. Ulkona vilvoitellessamme kaverini totesivat, että näytän ihan kalkkilaivan kapteenilta. Kaverini kehottivat minua ottamaan aurinkoa ja ruskettumaan. Olen muutenkin iholtani erittäin vaalea, ja nyt vaaleuteni korostui ruskettuneiden miesten seurassa.

Erityisesti Martti harrastaa auringonottoa kotona parvekkeellaan. Hän jopa voitelee itsensä oliiviöljyllä tasaisen rusketuksen varmistamiseksi. Martti ja Erkki ovat naturisteja kymmenien vuosien kokemuksella. He neuvoivat minua lähtemään nakurannalle, jotta saisin kunnolla väriä iholleni.

Muistuttivat vielä, että aurinko paistaa parhaiten puolen päivän aikaan. Ja minä yllytyshulluna uskoin ja noudatin heidän neuvoaan! Helsingissä naturisteille tarkoitettuja rantoja on kaksi, ja ne molemmat ovat saaressa.

Seurasaaressa on miehille ja naisille erilliset rannat. Yhteinen ranta on Pihlajasaaressa. Pihlajasaari lienee virkistyskäyttöön varatuista Suomenlahden saarista suosituin. Pihlajasaaria on oikeasti kaksi: Nämä pienet saaret on yhdistetty toisiinsa kävelysillalla. Mantereelta ei kuitenkaan saariin pääse siltaa pitkin, vaan pitää turvautua bussiin. Vesibussi kuljettaa matkustajia Merisatamasta ja Ruoholahdesta Läntiseen Pihlajasaareen.

Aikataulut ja hinnat näkee varustamon sivuilta Pihlajasaaren nudistirannalla on varsin huono maine kansan keskuudessa. Internetin keskustelupalstoilla nudistien ja nudistiksi tekeytyvien keskinäinen riitely heikentää rannan mainetta.

Lisäksi eräällä kävijöiden suosimalla ja huonosti moderoidulla keskustelupalstalla moderaattorit poistavat innokkaasti aiheeseen liittyviä viestejä.

Tämäkin saa rannan tuntumaan salaperäiseltä ja ulkopuolisilta kielletyltä. Pihlajasaaren nakuranta on kuitenkin ihan julkinen ranta, jonne kuka tahansa saa mennä. Ranta on Itäisessä Pihlajasaaressa. Sinne löytää helposti vesibussin laiturilta. Kävele polkua pitkin sillalle. Sillan jälkeen jatka polkua pitkin ja käänny seuraavasta polunhaarasta oikealle. Haarassa on kylttikin, joka neuvoo naturistialueelle. Naturistialueelle on korkeintaan kymmenen minuutin kävelymatka laiturilta. Pian aidan jälkeen on nakurannan ydinalue, jossa sijaitsevat grilli ja uimalaituri.

Itse ranta on kallioista ja huonosti uimiseen sopivaa. Tällä ydinalueella makailee ja istuskelee suurin osa naturisteista. He muodostavat pieniä ryhmiä ja keskustelevat innokkaasti. Täällä naturistit eivät ole vain auringonottajia, vaan myös grillaajia, uimareita ja hyviä juttukavereita.

Hieman edempänä työntyy mereen kaunis kallioinen niemeke. Tällä alueella yksinäiset miehet kokoontuvat ryhmiksi. Luulen, ettei yhteishenki ole samanlaista kuin miesten saunoissa. Yksinäiset miehet makaavat kuumalla kalliolla ja nauttivat auringosta. Osa miehistä pitää uimahousuja; ehkä he pelkäävät seisokkia tai sitten heillä on vain pieni kikkeli. Yksi tyttöparikin siinä makaa vierekkäin. Naturistirannalla ei kuitenkaan seksi ole sallittua.

Ja kuka tahansa heistä voi tietysti olla hetero. Niemen jälkeen on vielä hieman kalliota ja kivikkoa. Täälläkin ihmiset ottavat aurinkoa. Tällä alueella saatat olla hieman paremmin katseilta suojassa kuin muualla. Suurin osa kivikon auringonpalvojista on Saaren keskiosassa kallio kohoaa monta metriä.

Varjossa puiden takana on vain yksinäisiä miehiä. Osa on pusikossa huomaamattomina. Osa seisoo ympärilleen katsellen kalliolla eikä heitä voi olla huomaamatta. Todennäköisesti noista puskista ei näe tissejä saati pimppejä, sillä aurinkoa ottavat naiset ovat kalliolla meren vieressä. Ehkä sieltä mäen päältä katsellaankin kikkeleitä ja miehisiä lihaksia? Nyt ranta on tullut tutuksi ja voin aloittaa auringonottamisen.

Valitsen paikan läheltä grilliä, siis heti polun päästä. Tästä on lyhyt matka uimalaiturille. Noudatin ystävieni neuvoa ja aloin ruskistaa itseäni.

En tietenkään käyttänyt oliiviöljyä, mutta kokemattomana jätin aurinkovoiteenkin pois. En tullut ruskeaksi vaan punaiseksi. Näin voi käydä, kun ystävien neuvoja noudattaa! Vuoden nakurantakausi on avattu!

Pihlajasaaren vesibussit alkoivat liikennöidä taas Tässä vielä ohjeita ensikertaa nakurannalle menijälle: Kierrä saari rantoja pitkin ja mene naturistialueelle takakautta! Niitä ovat ne miehet, jotka jokainen yksitellen kävelevät itäisestä saaresta laiturille hetkeä ennen vesibussin lähtöä.

Jos et halua leimautua, lähde hyvissä ajoin ja kierrä läntisen saaren ympäri! Minä tietysti höyläyksen erikoisasiantuntijana kerron enemmän. Jos karvat ovat pitkiä, esimerkiksi viime kesästä kasvaneita, ei niitä kannata heti ruveta höyläämään. Höylä ei ole pitkiin karvoihin paras, ja pitkät karvat voivat tukkia viemärin. Parasta ensin leikata karvoja saksilla. Varo kuitenkin leikkaamasta häpyhuulia.

Jos kuitenkin vahinko käy, uhria lohduttanee, että häpyhuulet paranevat nopeasti. Käytä kuitenkin vain sormiasi, älä silitysrautaa. Tutki, mihin suuntaan karvat kasvavat. Paina muistiin, mihin suuntaan kätesi liikkuvat kun silität itseäsi myötäkarvaan. Saksilla tehdyn lyhennyksen tai parin päivän höyläämättömyyden jälkeiseen terävään sänkeen ei saa hyvin levitettyä vaahtoa.

Vaahto ei mene karvojen juureen vaan saattaa jäädä pinnalle kupliksi tai palloiksi. Vaahdon levittämistä voi auttaa esimerkiksi höyryttämällä karvat suihkussa, saunan löylyssä tai vielä paremmin pesemällä karvoituksen shampoolla. Shampoo alentaa veden pintajännitystä ja varmistaa karvojen kastumisen juurta myöten. Vaahto leviää kunnolla vain kastellulle alueelle. Vaahto tehdään saippuasta sudilla. Sutia ei tehdä kikkelinkarvoista vaan mäyrän, karjun urossika tai näädän karvoista.

Tosin hätätilassa voi kikkelinkarvojakin käyttää partasutina: Saat itse päätellä, miten vaahto siirrettään uhrina olevan naisen karvoitetulle alueelle.

Sudin ja oikean saippuan puutteessa voit käyttää vaahtoa pullosta. Valitettavasti monet painepullotetuista vaahdoista kuivattavat ihoa. Levittämisessä suti on paras. Käytä uutta ja terävää terää. Uudet viiden tai kuuden terän höylät eivät välttämättä ole parhaita. Osa päivittäisistä mieshöylääjistä on sitä mieltä, että vanhat Gilletten ja Wilkinsonin kahden terän höylät ovat parhaita.

Valitettavasti näitä on vaikea saada. Käytä sitä höylää, jonka tunnet sinulle parhaiten sopivan. Muista käyttää uutta terää! Joskus karvat kasvavat eri suuntiin eri puolilla pimppiä. Tällöin ajosuunta myös vaihtelee. Monilla karvat kasvavat ylhäältä alaspäin. Tällöin joudut taivuttamaan käsiäsi ja höylää vaikeisiin asentoihin. Olisiko helpompaa kilauttaa kaverille ja pyytää apua?

Oletko varmasti harrastanut höyläystä tämän ohjeen mukaan jo pari kuukautta? Tunnetko olevasi asiantuntija ja ammattilainen? Jos vastasit kyllä, voit varovasti höylätä toisen kierroksen. Levitä vaahtoa uudelleen, ja höylää ristiin sivuttain karvojen kasvusuuntaan. Toisen kierroksen jälkeen karvat ovat lyhyempiä ja iho tuntuu sileämmältä. Jos höyläät ensimmäisellä kierroksella väärään suuntaan, saat helposti punaisia näppyjä pimppiisi. Höyläsit sitten miten päin vain, varo häpyhuulia!

Kun karvat on ajettu, suihkuta pimppi kylmällä vedellä. Kylmä vesi sulkee ihon huokoset ja ehkäisee punaisten näppylöiden syntymistä. Jos iho kutiaa, levitä siihen alkoholitonta after shave -voidetta. Voit käyttää myös miehisiä tuoksuja. Älä pue päällesi pikkuhousuja muutamaan tuntiin. Pidä kuitenkin kätesi kurissa äläkä sormeile pimppiäsi! Ainakin osaan näistä paikoista käy varmasti hyvin termi räkälä. Suurin osa asiakaskunnasta oli luonnollisesti keski-iän ylittänyttä örisijää ja karaokekansan edustajaa.

Pubiruusuksi tai sellaisen miespuoliseksi vastineeksi ei ilmeisesti ruveta, vaan se vaatii vuosien panostusta. Kyseisessä pubissa oli nimittäin myös n.

He sulautuivat ympäristöönsä hyvin olemalla melko päissään ja laulamalla iskelmää karaokessa erittäin huonosti. Itsekin vielä verrattain nuorena pidän tätä melko rivona, mutta kukin tavallaan. Ehkä hopeinen kuu luo toisten mielissä merelle siltaa tavalla, jota en tule koskaan ymmärtämään ja iskelmän syvin olemus jää minulta tavoittamatta. Joka tapauksessa asiakaskunta koostui pääasiassa kansalaisista, joista useimmilla tuntui olevan takana loistava tulevaisuus, tai jotka tavoittelivat lähiökuppilan vakiokävijän arvostettua?

Tämän kansanosan puolustukseksi on tosin sanottava, että hieman oudommatkin kävijät toivotettiin tervetulleeksi kuppiloihin ja pöytiin. Tämän innoittamana ajattelin hieman kertoa millaista meininki oli minun nuoruudessani. Yläasteella pukukoodi oli ainakin pojille todella tiukka. Collegepaita tai huppari ja farkut joiden leveys ei saanut ainakaan alittaa tiettyjä mittoja. Mitään epäcoolia merkkiä ei tietysti saanut käyttää, esimerkiksi sellaista joka oli muodissa edellisenä tai sitä edellisenä vuonna.

Lisäksi jotkin merkit olivat feikkejä. Minulle ei koskaan avautunut feikin syvin olemus, sillä kyse ei kuitenkaan ollut Mustamäen torilta ostetusta tavarasta vaan kovaan hintaan myytävistä rievuista. Ainakin alkuun suosittuja merkkejä olivat Fila, Fubu ja Micmac. Myöhemmin tulivat Kani ja mitänäitänyton. Näistä ainakin kaksi ensimmäistä muuttuivat jossain vaiheessa hyväksytyistä neekerimerkeiksi, eikä niitä sopinut käyttää. Micmac muuttui epäcooliksi ilmeisesti kotimaisuutensa takia, tai jostain muusta mielivaltaisesta syystä.

Meidän koulussamme ei näkynyt juurikaan niitä alakulttuureita, joita nykyään kohtaa esimerkiksi keskusta-alueilla. Jonkinlaisia hiphop-henkisiä kulkijoita näkyi, mutta esimerkiksi metalli oli pannassa. Vaikka nuorison hömpötykset tuntuvat joskus menevän minustakin yli corpse paint ostarilla, oikeasti? Oli se sitten pukeutumisen kautta tai muuten.

Vaikka kyseessä olisikin ohitse menevä vaihe, kuten teinien tapauksessa usein on. Noina aikoina ei tietenkään tunnettu Web 2. Ei ollut sosiaalista mediaa eikä moniakaan nykyään suosituista sivustoista. IRC-galleria oli, mutta sekin oli ulkoasultaan varsin pelkistetty ja lähinnä nörttien suosiossa.

Minua nörttien jutut kiinnostivat, vaikka ohjelmointiin en lähtenytkään. Luonnollisesti en ollut kovin katu-uskottava nuorukainen. Tukkani oli mauton ja suurin osa vapaa-ajastani kului fantasiakirjojen, IRC: Nykyään Counter-Striken on maine on melko heikoissa kantimissa, enkä itsekään ole kyseistä peliä vuosiin pelannut.

Puolirealistisia räiskintäpelejä ei ole noilta ajoilta jäänyt kovinkaan montaa mieleen. Toki Quakea pelattiin myös, mutta minulle Half-Life -sarja oli kuitenkin enemmän se juttu. Täytyy toki ottaa huomioon, että yläasteaikainen luokkamme koostui pääasiassa jääkiekkoa ja jalkapalloa pelaavista pojista. En tiedä mitä musiikkia he kuuntelivat, mutta minun levyhyllystäni löytyneet Metallica, Offspring jne. Eikä sovi unohtaa tunnettua tosiseikkaa: Oli miten oli, minä en kaipaa nuoruuttani.

Kun keho alkaa merkittävästi rapistua, voi tilanne olla toinen. Tosin uskon, että siinäkin tilanteessa kyse on lähinnä niiden asioiden haikailusta, joita olisi nuorempana voinut tehdä mutta enää ei voi. Tällä asenteella ei kuitenkaan saavuta kuin märehtivän kurttunaaman maineen lähiökapakassa. Jätän tähän loppuun esimerkin monenlaisten rajoitusten kanssa elävästä miehestä, joka on löytänyt tavan tehdä sellaista, mistä pitää: Keskiviikkoiltana olin tulossa Hermannin yleisestä saunasta.

Poikkeuksellisesti lähdin bussilla 58B, jota jäin odottamaan Junatien pysäkille. Pysäkin katoksessa oli ennestään kaksi tyttöä. He keskustelivat keskenään venäjäksi. Minulla ei ole tapana tällaisissa tilanteissa paljastaa venäjän kielen taitoani, vaan käyttäydyn niin kuin en venäjää ymmärtäisi lainkaan. Toinen tytöistä tuli kuitenkin hetipian juttelemaan kanssani. Hän tarjosi palveluksiaan minulle. Tyhmä kun olen, jouduin pyytämään tarkennusta hänen palveluistaan.

Tyttö oli tarjoamassa seksipalveluita. Liian älykkäänä ihmisenä tajusin, että kyseessä ovat maksulliset palvelut. En ollut niistä kiinnostunut. Plussaa kuitenkin oli, ettei tytön asuntoon ei olisi tarvinnut mennä, vaan palveluksia olisi saanut pysäkilläkin.

Jälkikäteen tietenkin harmittaa, etten aloittanut kunnon keskustelua. Olisin voinut pyytää tarkennuksia vielä näihin palveluihin. Olisiko tyttö pitänyt kaverinsa kanssa esityksen ja olisinko kolmen kimpasta saanut paljousalennuksen pimpasta? Olisinko saanut sitoa molemmat tytöt? Valitettavasti näihin kysymyksiin ei enää saa vastausta. Monia muitakin kysymyksiä jäi vaille vastausta. Miksi minulle tarjotaan seksiä? Näytänkö tyypilliseltä maksullisen seksin kuluttajalta?

Vai näkyykö jo naamasta, että olen lakannut saamasta? Mielenkiintoiset tapahtumat eivät loppuneet tähän. Käytyäni lähikaupassa tapasin nuoren tytön, joka bussin lisäksi odotti rahaa. Hänen piti mennä kotiin, mutta rahaa ei ollut. Kävelimme yhtä matkaa, minä kotiani kohden ja hän pyskille. Hieman haastattelin tyttöä, ja selvitin hänen työpaikkansa ja ammatillisen osaamisen tason. Lopulta annoin hänelle paperilapun, jossa oli sähköpostiosoite.

Osoite ei ollut omani, vaan työnantajani. Pyysin tyttöä lähettämään työhakemuksen sähköpostitse! Puhelinnumeroa en valitettavasti huomannut pyytää. Toivottavasti edes työnantajani saa tämän tytön. Rakkaat lukijat, tämä tarina on tosi! Tämä taisikin olla jo kaikille selvää, joten mennään asiaan.

Kaupungit eivät aina ole yhtä hienoja eivät edes käytökseltään. Tämä käy selväksi kun muistelee olympiavoittaja Rautavaaran kuolemaa. Oulunkyläläinen Rautavaarahan oli lähtenyt Vantaalle uidakseen Tikkurilan uimahallissa. Uimahallissa Rautavaara liukastui ja löi päänsä.

Terveyskeskuksessa päähän laitettiin tikit ja laastari ja käskettiin mies kotio. Kotona Rautavaara kuoli jo seuraavana yönä. Uimahallit ovat vaarallisia paikkoja. Olin viime viikolla Helsingin kaupungin omistamassa uimahallissa.

Ollessani jo lähdössä tuli yksi mies näyttämään varvastaan uimahallin henkilökunnalle. Mies oli liukastunut ovimattoon. Varvas oli tullut punaiseksi, mutta mies ei ilman silmälaseja nähnyt, tuliko varpaasta verta. Onneksi verta ei tullut. Uimahallin henkilökunta ei lämmennyt miehen ehdotukselle parantaa turvallisuutta.

Ovimattoa ei voinut vaihtaa kuivaan. Ja ovimaton kastuminen oli uimahallivirkailijan mukaan syy liukkauteen. Mies joutui lähtemään pois saamatta parannusta turvallisuuteen. Tämän jälkeen virkailija totesi: Ei päivää ilman valittajaa. Yksi paikallaollut silminnäkijä totesikin, että kun juo enemmän kaljaa, ei tapahdu onnettomuuksia eikä liukastumisia. Pahat juorut kertovat, että Rautavaarakin olisi ollut peräti 4,2 promillen humalassa kaatuessaan Tikkurilan uimahallissa.

Silminnäkijähavainnot eivät tätä tue. Ja saako uimahallissa olla humalassa tai juoda kaljaa? Eiköhän sieltä vahtimestari taluta humalaiset ulko-ovelle. Suosittelen kaikille varovaisuutta uimahalleissa ja muissa märkätiloissa liikuttaessa! Lisäksi suosittelen suunnittelijoita miettimään turvallisuutta. Lattiaan saa asentaa myös sellaisia laattoja, jotka eivät ole liukkaita. Toisin kuin miehet, me emme haise pahalta, örvellä humalassa tahi tarinoi rasvaisia satuja sille työpaikan onnettomalle naisihmiselle, jolla sattuu olemaan poolopaidankin alta havaittavat rintakumpareet.

Meidän kotimme ovat siistejä, puhtaita ja tuoksuvia. Keittiön nurkassa ei ole vuoden pitsalaatikkokokoelmaa eikä tiskialtaassa kuukauden vanhoja tiskejä. Nyt paljastan kuitenkin salaisuuden: Eikä tämä pääty tähän. Tänään saatte tietää, mitä kaikkea iljettävää me naiset vessojemme ja makuuhuoneidemme sopukoissa puuhastelemme.

Niitä voi myös olla mitä jännittävimmissä paikoissa, korvissa, reisissä, nenän sisäpinnalla. Mitä suurempi, sen suurempi tyydytys onnistuneen puristuksen myötä, totta kai, kun valkoinen mätä oikein pruiskahtaa ulos. Mutta ei siitä sen enempää. No, sen tietävät kaikki. Mutta naiset päästelvät oikeita hajupommeja. Sellaisia, joiden kehittämisestä natsitkin vain haaveilivat. Ja naiset mielellään myös haistelevat pieruja. Mitä hirvittävämpi löyhkä, sen groteskimpi mielihyvä. Mutta tämä koskee vain omia pieruja eli turha lehytellä niitä tuhnuja tyttöystävää kohden, vastineeksi saa vain inhoirvistelyä ja nenän pitelyä.

Eivätkä vain sormien kynsiä vaan jotkut myös varpaiden kynsiä. Se vaatii jo tietysti jonkinlaista akrobatiaa, mutta naisethan tunnetusti ovat melko taipuisia ja notkeita.

Kuten tiedetään, naiset tykkäävät kaivella menneitä, mutta miksi rajoittua vain siihen. Naiset kaivelevat mielellään myös nenäänsä ja korviaan. Sekä vanupuikoilla että sormilla. Plussaa on, jos kolosta tulee jotain uloskin. Eikä minkä tahansa karvojen vaan tissikarvojen. Silloin tällöin joillekin naisille kasvaa tisseihin pitkiä, mustia, yksittäisiä karvoja. Tai jonnekin muualle, kuten nenään. Samaan kategoriaan kuuluu myös ihon alle jumiutuneiden karvojen kaivelu.

Kuten mainitsin aiemmassa ajelu-kirjoituksessa, etenkin epilaattorin käyttö aiheuttaa sitä, että karvat toisinaan lähtevät kasvamaan ihon myötäisesti aivan ulomman ihokerroksen alla. Jotkut naiset saavat suurta tyydytystä kaivellessaan nuppineulalla näitä karvoja ihon alta esiin.

Pimppi on kaikenlaisen ällöttävän toiminnan mekka. Ensinnäkin sitä voi kaivella aivan, kuten miehet kaivelevat muniaan. Ero vain on siinä, että pimppi tuottaa nesteitä ja on toisinaan aivan märkä, jolloin myös sormet ovat märkiä. Et voi koskaan olla varma, onko juuri kättelemäsi nainen vastikään kaivellut pimperoaan ja nyt kädessäsi on hänen iloliemiään.

Lisäksi naiset pitävät näiden tuotteiden haistelusta. Tällä tosin on käytännöllinenkin tarkoitus, sillä paha haju kertoo terveysongelmista ja täytyyhän se selvittää toistuvasti, onko kaikki kunnossa. Tämä koskee myöskin pillua, mutta täytyy mainita oikein erikseen, sillä tähän miehet eivät pysty.

Naiset harjoittavat nimittäin toimintaa, jota voidaan kutsua pillupieruksi. Kyllä, se on pieru, joka tulee Tätä tapahtuu, noloa kyllä, erityisesti seksin seurauksena. Aktin aikana näet penis työntää pilluun ilmaa, joka saattaa aktin päätyttyä purkautua ulos varsin pärisevällä tavalla onhan käytävät voideltu nestemäisellä liukuaineella nimeltä sperma.

En tietenkään aio paljastaa, mitä näistä ällöttävistä tavoista mahdollisesti harjoitan itse vai harjoitanko mitään. Siinäpä teille mietittävää iltojen puhteeksi!

Kyseisen tytön lempinimi tosiaan oli bakteeripesä, joka näin jälkikäteen ajateltuna on melko julma nimitys. En tosin itse nimeä keksinyt tai tunnusta myöskään käyttäneeni. Tämän itse asiaan liittymättömän johdannon jälkeen voimme puhua sitä itseään, eli asiaa.

Suomessa yleisimpiä sukupuolitauteja ovat kondylooma, klamydia ja sukuelinherpes lähde. Uskon, että uutisoinnista huolimatta sukupuolitaudit kuuluvat niihin aisoihin, joiden ajatellaan koskettavan lähinnä omaa lintukotoamme vähemmän kehittyneitä tai muuten epäilyttäviä ulkomaita. Tai huumeidenkäyttäjiä ja seksityöläisiä. Tai sitten testeihin ei vain hakeuduta nolostelun, epämiellyttävyyden, laiskuuden tai jonkin muun syyn takia. Allekirjoittanut on kuitenkin vastuullisena herrasmiehenä ottanut tavaksi käydä testeissä osapuilleen kerran vuodessa ja levittää tietoisuutta massoille!

Vaikka asian pitäisi olla kaikille ilmiselvä, alleviivaan vielä ettei tartunta välttämättä näy päälle päin ja kantajana saattaa olla se söpö naapurintyttö tai -poika yhtä lailla kuin puliukkokin. Testeissä voi käydä terveyskeskuksessa, mutta kokemukseni mukaan näissä ollaan hieman haluttomia testaamaan muita kuin aivan yleisimpiä tartuntoja. Sen sijaan suosittelen pääkaupunkiseudulla Meilahdessa sijaitsevaa Sukupuolitautien poliklinikkaa. Mikäli aikataulu on tiukka, aika kannattaa varata etukäteen tai ainakin ilmestyä paikalle aikaisin aamulla.

Viimeisimmällä käynnilläni saavuin paikalle noin kello kymmenen aamulla ja odotusaikaa kertyi arviolta puolisentoista tuntia. Itse prosessi on varsin suoraviivainen: Lopulta henkilökunta kutsuu varsinaiselle tapahtumapaikalle ja kysyy muutaman tarkentavan kysymyksen. Itse hieman liioittelin tässä kohtaa tartuntariskiä varmistaakseni mahdollisimman kattavat testit.

Omalla kohdallani kävi tuuri ja sain erinomaista palvelua. Lääkäri ja hoitaja olivat molemmat keski-ikäisiä naisia, jotka saivat koko tilanteen tuntumaan varsin luontevalta. Lisäksi testauksen epämiellyttäväkin osuus pumpulipuikon tökkääminen virtsaputkeen hoitui olosuhteisiin nähden helpon tuntuisesti.

Miellyttävä tuntemushan ei ole, mutta ei kannata turhaan pelätä. Kivuliaasta toimenpiteestä ei ole kyse. Lopuksi mukaan otetaan perinteinen purkki virtsanäytettä varten. Hyvän tavan mukaista on olla valuttamatta koko rakkonsa sisältöä purkkiin, vähempikin riittää.

Purkki jätetään wc-tiloissa sijaitsevan luukun kautta laboratorioon ja tässä vaiheessa voi ja on suotavaa poistua paikalta. Itse testitulosten ilmoittaminen on tehty erittäin järkevästi ja yksinkertaisesti: Mikäli olet puhdas, yhteydenottoa ei tule.

Nyt kun olen selittänyt tapahtumien kulun, ei lukijoillakaan taida olla yhtään hyvää syytä olla testauttamatta itseään silloin tällöin. Vaiva on kuitenkin pieni ja monet taudit voivat olla jopa täysin oireettomia! Jos ette usko minua, uskokaa Wikipediaa en, fi. Puhelimia ei ollut joka talossa ja taskussa ei lainkaan.

Ei ollut automarketteja, vaan suuria kauppoja kutsuttiin halleiksi. Suurella osalla suomalaisia ei ollut autoa, jolla kauppaan olisi päässyt. Ostokset tehtiin lähikaupassa naapureiden nähden. Tuona aikana Suomessa miestenlehdet olivat historiansa huipulla. Lehtiä oli useita, ja monien levikki oli kymmeniä tuhansia. Harvat tilasivat pornolehtiä, niitä käytiin vaivihkaa ostamassa kioskilta keskiviikkoisin, kun oli Loton jättöpäivä vasta luvulla Loton saattoi jättää lauantaina.

Monet peräkamarinpojat jättivät lehtensä ostamatta, eiväthän he uskaltaneet sitä ostaa naapureiden nähden! Olisivat vielä saattaneet kertoa äidille. Ei eletty enää puutteen ja kurjuuden aikaa, mutta tavaraa oli silti vähän.

Ei uskoisi, sillä koko luvun ajan Suomen viiden suurimman yrityksen joukossa oli kaupan keskusliikettä. Keskusliikkeet elivät vielä puutteen aikaa ja uskoivat, että kaikki oli tehtävä itse. Tämän vuoksi keskusliikkeet omistivat paljon teollisuutta. Yksi nuori mies uskoi, että kauppa muuttuisi. Hän oli opiskellut Yhdysvalloissa, ja sieltä toi tullessaan uusia innovaatioita Suomeen.

Hänen suurin menestyksensä oli postimyynti. Mies oli nimeltään Kalle Anttila. Varhaisessa lapsuudessani erittäin tunnettuja olivat Anttilan hinnat. Kun automarketteja ei ollut, autoja oli vähän ja ihmiset asuivat maaseudulla, oli postimyynti suosiossa. Tärkeintä postimyynnissä eivät olleet halvat vaatteet vaan itse luettelo. Anttilan postimyyntiluettelo oli monelle mammanpojalle ainoa media, josta näki tissejä rintaliiveillä verhoiltuna.

Myös tumma karvoitus saattoi näkyä pikkuhousun pitsien alta. Ja kello tuli molemmilta kanavilta sama uutislähetys. Nyt ovat ajat muuttuneet. Jorma Ollila on lunastanut lupauksensa ja tuonut Internetin jokaiseen taskuun.

Edes ulkona ei välty tisseiltä, sillä monessa kadunkulmassa on rintaliivimainoksia. Anttilan katalogi on jäänyt tarpeettomaksi. Postimyyntikin on siirtynyt verkkokauppaan. Oikeastaan koko Anttilaa ei enää ole, sillä Kalle joutui myymään firmansa Tukolle saadakseen rahat veroihin. Tuko taas joutui Keskon kitaan. Nyt Anttila tuntuu vain olevan toisin nimetty Citymarket. Katalogit eivät ole kuitenkaan unohtuneet. Anttila painaa omaa lituskaansa, jonka tarkoitus on lähinnä mainostaa verkkokauppaa.

Onneksi myös rintaliivikaupat jakavat kuvastojaan. Kävin hakemassa monesta Helsingin liivikaupasta luettelon. Funky Ladyn katalogissa on lähinnä vain kuvia. Changen luettelossa sentään on suppeat ohjeet oikean liivin valintaan. Vielä ei ole painettu media kokonaan unohtunut! Idean tähän sain Anjan kioskista. Ehkä saat leipäsi helpomminkin. Kirjoitus tulee ennen rantakauden alkamista! Viinaa ei myydä humalaisille.

Monet vanhat, luvun höyrynsulkumuovit ovat hapertuneet rikki. Onneksi seinän sisäpuolella oleva lastulevy vastustaa höyrynkulkua. Ja vääränlaiset muovit vasta paskoja ovatkin. Suosittelen käyttämään sellaista eristettä, ettei höyrynsulkumuovia tarvita. Alakerrassa on kaksi sähkökiuasta: Tämän rinnakkaiskokoja ovat 80F ja 75G. Suosittelen kuitenkin mittauttamaan oikean koon hyvässä alusvaateliikkeessä. Vai meinaatko että ranskalaisilla on viiva väärinpäin?

Kuvittele nyt naispoliisia seisomassa rautatieaseman edessä hame korvissa. Tähän blogiin on muiden hakusanojen ohella eksytty käyttäen sanayhdistelmää miten pimpin karvat leikataan. Koska tämä selvästi on kysymys, joka vaivaa yleisöä ja koska minulla on pimpin ylpeänä omistajana runsaasti kokemusta aiheesta ja koska olen ystävällinen, avulias sielu, tahdon nyt auttaa asian kanssa painiskelevia. MITEN ne pimpin karvat siis oikein leikataan? En aio ottaa kysymystä aivan kirjaimellisesti, sillä oletan, että olennaista on päästä karvakerroksesta eroon eikä se, että karvoitus nimenomaan leikataan pois.

Pimpin karvojen ajelu voidaan näet jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: Leikkaaminen Pimpin karvojen leikkaaminen on vähän kuin partaa ajelisi, joskin se tapahtuu ala-, ei yläpäässä. Vaihtoehdot ovat siis samat: Molempia on eri mallisia ja varustettuna erilaisin teräkombinaatioin.

Kannattaa kuitenkin kaupassa muistaa, että toisin kuin parranajokone, joka osuvasti ja ytimekkäästi kuvaa käyttötarkoitustaan, naisten käyttämällä koneella on häveliäämpi nimi lady shave. Sikäli nimi tietysti on perusteltu, että naiset tapaavat käyttää sitä muuhunkin kuin pimppiinsä, eritoten kainaloihin ja sääriin eikä se itse asiassa liene kovin suosittukaan pimpin ajelussa.

Jokainen partakonetta käyttävä mies tietänee sen epämieluisan tunteen tai mieluisan, onhan sänki sexy, ainakin, jos sattuu olemaan cowboy , kun leukaa peittää kutiseva, kaikkeeaan takertuva ja karhea sänki. No, sama ilmiö koskee naisiakin eikä pimppisängellä ole sitäkään pientä etua, että se olisi lännenelokuvissa kuvattu seksikkäänä ja himoittavana.

Pimppisängestä ei pidä kukaan eikä kone siksi ehkä ole paras tapa ajella karvat pimpistä. Ajeluvälineistä höylä onkin huomattavasti suositumpi kuin lady shave.

Toki sänki siitäkin jää, mutta se ajelee hieman siistimmin ja lähempää ihoa kuin parhainkaan kone kaikkien pimpin poimujen ja kaarteiden keskellä. Toisille riittää pelkkä suihkusaippua, mutta kaupoissa myydään myös erilaisia vaahtoja, jotka pehmentävät karvoitusta. Tämä on tärkeää siksi, että jos ihoa raapii terällä liikaa, se ärtyy ja sitten pimppi näyttää siltä, kuin sillä olisi akne.

Kirjaimellisesti, sillä huokoset ärtyvät, tukkeentuvat ja täyttyvät talista. Siitä seuraa finninen pimppi! Ja uskokaa pois, se ei ole esteettinen näky, joskin naista itseään saattaa esteettistä puolta enemmän haitata se, että punoittava, ärtynyt pimppi-iho kutisee valtaisasti ja on kipeä liikkuessa. Siten saatte pehmoisen, sileän pimpin.

Voiteen idea on se, että se pehmentää karvat niin pehmoisiksi, ettei tarvita höylää niitä katkomaan vaan lasta Tämä oli aikoinaan suosittukin tapa käsitellä sääriä, mutta siitä en tiedä, kuinka usein tätä käytetään pimppikarvojen kanssa.

Metodi ei siis ehkä parhaiten sovellu pimpin siloitteluun. Karvojen poistaminen Kuvittele käteesi pinsetit. Nyt, kuvittele tarttuvasi pinseteillä tukevaasti karvaan hyyyvä ja nyt, nyt kiskaise! Ei se muuten lähde. Niin, ystävät hyvät, tästä me naiset kärsimme. Aivan vapaaehtoisesti me naiset otamme ja nypimme pimpeistämme karvat kiivaan kiljunnan säestyksellä. Meidän ei tosin tarvitse turvautua pinsetteihin vaan tätä kidustusta varten on kehitytetty arsenaali välineitä, joille saamme kyynelten ja parkaisujen myötä pimpeistämme vauvanpyllyn sileitä.

Se on kone, kuten lady shavekin on, mutta sisarestaan eroten se ei katko karvoja vaan tarttuu niihin rohkeasti kiinni ja kiskaisee ne häntineen päivineen syvältä ihon sisältä. Ja kyllä, se sattuu, se sattuu niin maan perkeleesti. Säärten epilointi ei ole mitään siihen verrattuna, että käyttelee konetta lämpimästi hellimäänsä jalkoväliin.

Se kyllä toimii mainiosti ja sen jäljiltä pimppi on ihastuttavan siloinen, mutta vasta toivuttuaan kivusta ja särystä. Operaatio myös kestää varsin kauan, koska ainoastaan tuntoaistinsa menettäneet kykenevät epiloimaan kerralla enemmän kuin pikkuisen alueen pimppiä. Kovettuva aine takertuu karvoihin ja kun se repäistään irti, se vie karvat mukanaan lähestulkoon juuria myöten. Ja, kuten epilointikin, myös se sattuu. Kiljunta, jota kuulette naisten kauneussalonkin liepeillä, johtuu siitä, että siellä ollaan paraikaa kiskomassa liuskoja jonkun poloisen sääristä tai sisäreisistä kutsutaan bikinialueen ajeluksi.

Aikaisemmin käytettiin yleisesti kuumavahausta, mutta se on kotona tehtynä suhteellisen työläs ja sottainenkin toimi, sillä vaha täytyy ensin lämmittää ja sitten sivellä ihoon. Joskus vaha lämpenee liian kuumaksi ja siinähän sitten kiljutaan jo ennen varsinaista karvojen poistoa. Myöhemmin markkinoille tuli kylmävaha, jota ei tarvitse lämmittää ja vielä myöhemmin sokerointi. Kuten nimikin kertoo, sokeroinnissa käytetään kovettimena sokerimassaa. Eroa vahaukseen on myös siinä, että sokeroinnissa kiskominen tapahtuu myötäkarvaan, kun taas varaliuskat tulee kiskoa irti vastakarvaan.

Miksi naiset sitten ovat valmiita kärsimään kipua ja tuskaa? Miksei vain höyläily tai ajelu riitä? No, vaikka vahaus, sokerointi ja epilointi eittämättä aiheuttavatkin melkoisen kipushokin, se on etenkin kahden ensimmäisen kohdalla varsin nopeasti ohi ja tulos onkin sitten omaa luokkaansa. Höylällä saa pimperon siloiseksi, mutta se lysti kestää vain päivän tai pari ennen kuin sänki pilaa riemun.

Karvanpoistotekniikat taas pitävät pimpin sileänä parhaimmillaan viikkoa ja sittenkin, kun karvat alkavat kasvaa, ne kasvavat epäsäännöllisesti eivätkä tuota sellaista pistelevää, laajaa sänkeä, mikä on tulos höylän käytöstä. Jos haluaa säilyttää pimppinsä siloisena, on höylän ystävän käyteltävä välinettään päivän välein, kun taas vahaa tai epilaattoria käyttävälle riittää operaatio suunnilleen kerran kuussa.

Kivun lisäksi on kyllä yksi juttu, mikä saattaa mietityttää tulevaa pimppikarvojen nyplääjää. Pahimmillaan varoitellaan tulehduksista, mutta se on sentään aika harvinaista. Lähinnä kyseessä on esteettinen haitta, sillä ihon sisällä kasvava karva ei tietenkään lähde seuraavassa poisto-operaatiossa muiden mukana vaan jää sinne pimperoon vilkkumaan tummana viiruna tai pisteenä.

Niin, se ei siis kasva sisäänpäin vaan ihon myötäisesti uloimman ihokerroksen sisällä. Onneksi kuitenkin pimpin kohdalla tätä tapahtuu huomattavasti harvemmin kuin esimerkiksi säärten, joten kyse on enemmänkin yksittäistapauksista.

Teitä on kuitenkin varoitettu. No niin, tässä se oli, ystävät hyvät. Toivottavasti tämä oli avuksi ja nyt pääsettekin itse asiaan eli siloittelemaan pimpeistänne vauvanpepun pehmeitä ja karvattomia! Tai puolisoidenne alapäistä, mistä minä tiedän. Wilhelmuksen lehdille tyypillistä oli, että naispuoliset mallit olivat aina alle vuotiaita. Tosin tuohon aikaan Alankomaissa aikuspornoksi laskettiin sellaisetkin lehdet, joissa tytöt olivat jo 16 vuotta täyttäneitä.

Wilhelmuksen lehdissä mallit olivat jopa alle kymmenenvuotiaita, joten ihan varmasti oli kyse lapsipornosta. Hänen lehtensä olivat ensimmäisiä Alankomaissa julkaistuja pornolehtiä.

Maailmallakaan ei tuohon aikaan kovasti pornolehtiä julkaistu. Samaan aikaan kun Alankomaissa lapsiporno oli sallittua, ei homokuvia saanut lehdissä esittää. Lapsiporno oli niin uusi ilmiö, ettei sitä tajuttu omana aikanaan vastustaa juuri lainkaan. Wilhelmuksen lehdissä sisältö oli kohdallaan: Lehtien valmistaminen ei tullut kalliiksi, sillä tyttökuvia vaihdettiin lehden tuleviin numeroihin.

3 thoughts on “Suomalainen amatööriporno kyrpää pilluun”

  1. suomalainen amatööriporno kyrpää pilluun says:

    -

  2. suomalainen amatööriporno kyrpää pilluun says:

    -

  3. suomalainen amatööriporno kyrpää pilluun says:

    -

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *